30.11.-30.12.2018

MINNA HEINONEN: Sentimental Journey

IMG_5862Suspicious Fruit (2018) / 90 x 90 cm / akryyli ja sekatekniikka kankaalle

 

”I think there is a fatality in it — I seldom go to the place I set out for.”
(Laurence Sterne, A Sentimental Journey Through France and Italy)

Useimmista näistä maalauksista ei tullut sellaisia kuin alun perin oli tarkoitus. Yhden työn pääaihe syntyi vahingossa epätoivoisen korjaustoimenpiteen tuloksena; kokonainen sarja sai alkunsa, kun ei-esittäväksi aiottu työ alkoi itsepintaisesti muistuttaa maisemaa; työskennellessä luetun kirjan ilmapiiri tunkeutui tekeillä olevaan maalaukseen muuttaen sen sisällön; ja yhden seikkaperäisen alkuperäissuunnitelman tapaturmaisesta tärveltymisestä seurasi pelastusyritysten sarja, joka muovasi työn aivan toisenlaiseksi. Kaiken kaikkiaan maalausprosessiani kuvaa sattuvasti kertojan sutkaus Sternen romaanissa, johon näyttelyn otsikko muun muassa viittaa: ”Uskoakseni kohtalonani on harvoin päätyä paikkoihin, joihin varsinaisesti olen matkalla” (suom. Ville-Juhani Sutinen).

Most of these paintings did not turn out as originally planned. The main motif of one of them came about by accident, as a result of a desperate repair attempt; an entire series was born when a work intended as abstract began to persistently resemble a landscape; the atmosphere of a book read during the process invaded an unfinished work, changing its contents; and the accidental corruption of a meticulous original plan led to a series of rescue operations which transformed the work in question entirely. Altogether my process of painting is quite aptly described by the narrator’s quip in the Sterne novel alluded to in the title: I seldom end up where I set out to go.


 

1.11-25.11.2018

MAIJA WESTERBERG: Maalauksia

3Viesti / The Message (2011-18) / öljy kankaalle / 135x220cm
Teemattomia variaatioita I,II / Variations Without Motif I,II (2018) / akryyli kankaalle / 30x30cm

 

1Merenrantakokemus / Seashore Experience (2017) Aldebaran (2017) / akryyli kankaalle / 180x130cm

 


12. – 28.10.2018

ILONA SILENTI: POTRETTI – RETRO
Muotokuvia Harakkasaaren taiteilijoista, kuorsalolaisista, espanjalaisista, afrikkalaisista, itsestäkin…

 


5.9. – 30.9.2018

MERI SALLI: Snatched

unnamedSome things borrowed, some things stolen.


10.-26.8.2018

MAIJA TUURNA:
BARCELONA 1988-2018
Maalauksellinen tilateos

IMG_0069Kuvataiteilija Maija Tuurna asuu ja työskentelee  Barcelonassa. Siellä syntyvät hänen värikkäät maalauksensa ja sinne sekä Andalusiassa olevaan Aloran kylään hän on luonut oman ympäristönsä, joka on kuin jatke maalausten maailmalle. Nyt hän on päättänyt pakata pienen palan tuota maailmaa pakettiautoon ja tuoda sen elokuiseen Helsinkiin. Koloristi muuttaa gallerian omaksi olohuoneekseen ja taiteestaan kertovaksi kohtauspaikaksi, johon yleisön on helppo tulla.

MAIJA TUURNA

Maija Tuurna on suomalainen taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Barcelonassa Espanjassa.  Jo kolme vuosikymmentä synnyinmaansa ulkopuolella ensin Britanniassa ja sitten Espanjassa asunut Tuurna on koulutukseltaan taidemaalari ja valokuvaaja.  Ennen kuvataitelijan uraa hän hankki valokuvaajan ammatin opiskellen Plymouth College of Art  and Designissa Englannissa, ja työskenteli televisiovalokuvaajana Suomessa.

Tuotteliaan kuvataiteilijan uransa ohessa Maija Tuurna on kolmen lapsen äiti. Hänen aikuinen Espanjassa asuva poikansa Sinuhe ja kaksoistyttärensä Anja Alegria ja Carmen Luna ovat äitinsä tapaan kolmen kulttuurin kasvatteja – pohjoisen suomalaisen, tulisen espanjalaisen ja luovan katalonialaisen.

Ennen muuta Maija Tuurna on taidemaalari. Hänen teostensa huomattavin piirre on kirkaat värit, joiden hehkua teosten suuri koko ja väripintojen laajuus  korostavat. Koloristin ottein Tuurna antaa rohkeasti valon ja värin asettua teoksessa etusijalle.
Maalauksiin hän yhdistää ornamentiikkaa ja symboliikkaa. Usein symbolien taustalla on omakohtainen ja itsekoettu. Tuurnan ornamentit eivät kuitenkaan ole vain koriste, ne ovat enemmän. Ne ovat maalausten merkityksen tihentymä. Tuurna sirottelee avarien väripintojen joukkoon tunnustuksellisia kuvia elämänsä varrelta: ruusuja, kynttilöitä, rikkoutuneita astioita, siipiä ja hedelmiä. Kaksiulotteisen pinnan takaa pilkottaa satu ja epätoden taju ja ymmärrys.

Tuurnan symbolien maailma on samalla introvertti ja ekstrovertti, sillä niiden välittämá tunne kumpuaa aineettomasta, mutta aineeton pukeutuu siveltimen vedoissa arjen esineiden kuvastoon. Pitkällä aikavälillä Tuurnan teoksista muodostuu naisen elämän kaari jota voi lukea kuin kuvien päiväkirjaa. Taiteilijan maalarinura jakautuu useaan vaiheeseen.

Maija Tuurnan ensimmäinen vaihe taidemaalarina alkoi Britanniassa 1980-luvulla, jolloin hän maalasi modernin värimaalauksen perinteitä jatkaen. Tuloksena syntyi kirkkaita interiööreja, muotokuvia ja asetelmia. Yhtymäkohtia ranskalaiseen ekspressionistiin Henri Matisseen voi nähdä Tuurnan tavassa sijoittaa asetelmat interiööreihin ja irrottautua perinteisestä perspektiivistä.  Jo tässä vaiheessa, kun  taitelija oli vain hieman yli kaksikymmenvuotias, maalauksiin tulivat voimakkaat, epärealistiset värit, koristeellisuus ja elämänmyönteisyys.

Kun Tuurna muutti Lontoosta Barcelonaan 80-luvun lopulla, teosten koko ja koloristisuus kasvoivat entisestään.  Lontoon iloa ja leikkiä tulvivat interiöörit vaihtuivat  pian huikeiksi, tummin syvin sävyin maalatuiksi kuviksi ajasta ja iäisyydestä.  Taitelijan elämässä alkoi suruaika, kun hänen puolisonsa ja poikansa isä menehtyi äkillisesti. Vuosien ajan Tuurna käsitteli surua kysyen, mitä elämä ja kuolema ovat ja mitä voi olla niiden jälkeen.  Avaruus, lento ja loputon matka astuivat Tuurnan maalauksiin. Staattisen interiöörin valtasi ulkoinen tila ja liike. Väreiksi valikoituivat  ultramariini, pyhyyttä hehkuva karmiini ja kulta, seka indigon sininen.

Elämän kaari kurotti silti jo kohti uutta nousua. Tuotteliasta työhönsä uppotuvaa taiteilijaa odotti jälleen muutos.  Muutto Barcelonasta valon tyyssijaan Andalucian maaseudulle toi Tuurnan teoksiin aikuisen taidemaalarin elamänvoimaa ja lujuttaa. Suuressa ateljeessaan Andalusian maaseudulla Tuurna otti tyttärien syntymän jälkeen käyttöön raikkaan oranssin, keltaisen ja kaikki pinkin  sävyt. Osuvasti suomalainen taidekriitikko on sanonut, etta Suomeen tuotuna Maija Tuurnan maalaukset ovat kuin purkitettua valoa. Sillä on masentuneeseen katsojaan lääkkeenomainen vaikutus.

Maija Tuurnalla on taitelijana vahva ääni ja oma käsiala.  Maalaustaiteen historiassa hänen tyylillään on yhtymäkohtia 1900-luvun alussa Ranskassa syntyneeseen  ekspressionismin, dekoratiiviseen ekspressionismiin ja fauvismiin.Mark Rothko on Tuurnalle tärkeä. Tuurnan teokset käyvät keskustelua myös symbolismin perinteen kanssa. Suuria totuuksia kuvaavat edelleen allegoriat ja allegoriaa pienemmät symbolikuvat.

Tuurnan teoksissa on säilynyt  läpi hänen pitkän uransa taipumus hakea vaikutteita sielunelämästä, mielikuvituksesta ja unista. Maalausten suureen kokoon on viime vuosina uutena piirteenä tullut taitelijan tapa rakentaa teoksille näyttävät raamit, joiden veistoksellisuus on osa teosta.

Tällä hetkellä Maija Tuurna työskentelee ja asuu tyttäriensä kanssa Barcelonassa. Hänen töitään on ollut esillä ja myyty yksityis-yhteisnäyttelyissä Britannissa, Suomessa, Espanjassa, Ranskassa,Italiassa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Saudi-Arabiassa.

Auli Leskinen
Suomen Madrid-instituutin johtaja 2012-2016


4. – 29.7.2018

SADE KAHRA: WEAR YOUR FEAR

IMG_2464

Biokuvalla tarkoitetaan kuvaa, joka on saatu jostakin luonnon biologisesta kohteesta kuten solusta, solujen rakenteesta, kudoksesta tai kokonaisesta organismista. Kuvan ottamiseksi joudutaan yleensä käyttämään jopa miljoonien eurojen arvoisia kameroita, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on tuottaa tutkijan nähtäväksi jokin tapahtuma biologisessa kohteessa. Koska suurin osa havannointimenetelmistä ovat näkymättömiä ihmisen luonnolliselle perseptiolle, kuvan ja datan suhde ei sinänsä vastaa minkäänlaista todellisuutta. Visualisointi ei myöskään tästä syystä ole suoraa kuvaamista, vaan todellisuuden kuvailu tietyllä merkityksellä. Tavallinen ihminen pystyy harvemmin tulkitsemaan biokuvien sisältöä ja kuvat jäävät tieteellistä todistettavuuttaan huolimatta usein värien ja muotojen abstraktioiksi, kunnes niille annamme merkityksen. Uusi teknologia on tehnyt lääketieteestä pitkälti kuvatiede, mutta kuten aikaisessa fysiikassa sisäiset mikroskooppiset osatekijät on irrotettu kaikista kehollisista ja sosiaalisista konteksteista.

Tieto erilaisista uhista välittyy median kautta, jossa kuvilla on vahva rooli. Väkivallan kuvat herättävät katsojissa enemmän tunteita ja se voi johtaa meidät pelkämään asioita, joiden todennäköisyys on huomattavasti pienempi kuin esimerksiksi arkielämässämme jatkuvasti läsnäolevat uhkat. Länsimaiden suurin yksilöuhka on epäilemättä syöpä, samalla muiden maiden kehyttyessä syövän aiheuttama kuolleisuus kasvaa koko maailmassa. Terveysuhka heijastuu yhteiskunnassa monelle tasolle. Esimerkiksi Bloombergin uutisraportissa 2015 todetaan, että syöpä on nykyisin suurin yksittäinen uhkatekijä Kiinan taloudelle.

Yhteistyössä Turku Bioimaging -yksikön kanssa olen keränyt sarjan tieteellisiä kuvia syöpäsoluista ja syöpäkudoksista. Olen muokannut, kaavoittanut ja painattanut kuvat puuvillasatiinikankaalle. Kankaista olen ommellut asuja, jotka yhdessä muodostavat näyttelyn installaation.

Materiaalin kuvat ovat tuottaneet tutkijat Guillaume Jacquemet, Annele Sainio ja Terhi Helenius, materiaalin keruussa ovat auttaneet Turku BioImaging:in Joanna Pylvänäinen ja Inga Pukonen. Projektia kehittäessäni olen keskustellut entisten syöpäpotilaiden sekä syöpäasiantuntijoiden kanssa.

Teokset esitetään ensimmäistä kertaa Galleria TILAssa, Helsingissä 5.-29.7.2018. Näyttely on nähtävissä katuikkunasta ympäri vuorokauden. Näyttely on auki taiteilijan ollessa paikalla, tarkista ajankohtaiset aukioloajat näyttelyn Facebook-tapahtumasta, Sade Kahra -taiteilijasivun alla. Näyttelyä voidaan myös avata ryhmille sopimuksen mukaan, ota yhteyttä sähköpostitse sade@kahra.fi tai puhelimitse 044 0600036.

www.kahra.fi

Kiitos
Turku BioImaging
Svenska kulturfonden
Konstsamfundet

Välkommen till utställningens vernissage onsdagen 4.7. kl. 18-20.

Biomedicinsk avbildning är mikroskopiska bilder på biomedicinska motiv såsom celler, cellens strukturer, vävnader eller hela organismer. Bildproduktionen kräver extremt dyra specialkameror som utvecklats enkom för att göra en biologisk händelse synlig för forskaren. Eftersom merparten av metoderna är osynliga för människans naturliga perception finns ingen naturgiven relation mellan data och bild. Visualisering handlar därför inte om att avbilda, utan om att skildra verkligheten med en specifik innebörd. Den vanliga människan lyckas sällan tolka de biomedicinska visualiseringarna varav bilderna förblir sitt bevisvärde till trots, en komposition av färger och abstraktion. Nya teknologier har gjort medicin till i hög grad en bildvetenskap, men såsom i den tidiga fysiken ses våra inre mikroskopiska beståndsdelar som frikopplade från alla kroppsliga och sociala sammanhang.

Information om olika hot förmedlas främst via media, där bilden har en stark roll. Bilder av våld tenderar att framkallar mer känsloreaktioner än andra, vilket kan få oss att frukta mindre sannolika hot. Det mest sannolika individuella hotet i västvärlden är onekligen cancer. Samtidigt som andra länder utvecklas, växer cancerns dödsrisk i hela världen. Det handlar inte bara om hälsa, exempelvis Bloombergs rapport från 2015 konstaterar att den största enskilda hotfaktorn för Kinas ekonomi är cancer.

Med hjälp av Turku Bioimaging -samarbetsnätverket har jag samlat vetenskapliga visualiseringar av cancerceller och cancervävnader. Jag har bearbetat, lagt ut mönster och låtit trycka bilderna på tyg, som jag sedan sytt till plagg. Textilverken formar utställningens installation.

Verkens bildmaterial har producerats av Guillaume Jacquemet, Annele Sainio ja Terhi Helenius. Joanna Pylvänäinen och Inga Pukonen har hjälp till vid insamlandet. Jag har rådgjort med fd cancerpatienter och sakkännare i cancer under olika faser av projektet.

Verken visas för första gången på Galleri TILA i Helsingfors 5.-29.7.2018. Utställningen kan betraktas via gatufönstrena dygnet runt. Utställningen är öppen då konstnären är på plats, kontrollera aktuella öppettider på evenemanget under konstnärens Facebook-sida. Utställningen kan även öppnas för grupper enligt överenskommelse. Tag kontakt via epost sade@kahra.fi eller telefon 044 0600036.

www.kahra.fi

Tack till
Turku BioImaging
Svenska kulturfonden
Konstsamfundet


31.5 – 1.7.2018

Heta Pöyry, Meri Martikainen, Katja Uksila: K(U)OHU

IMG_1640

K(u)ohu syntyy kun jotain liikahtaa: se on muutosta, vastusta ja kohinaa. Vaikka päällepäin näyttelyn tekijät ja teokset voivat vaikuttaa erilaisilta, on yhteinen nimittäjä kuitenkin ihmisyys ja suhteemme muihin. Maalauksen värikylläisyys tai grafiikan vähäeleisyys antavat kullekin taiteilijalle oman lähestymistapansa siihen, kuinka tulkitsemme ympärillämme tapahtuvia asioita. Kohu voi syntyä pienistä asioista – kohu voi olla jotain suurta ja mullistavaa!

Näyttelyn taiteilijat ovat Meri Martikainen, Heta Pöyry ja Katja Uksila. He kaikki ovat kuvataideopettajia ja kuvataiteilijoita.

///

Stir is born when something moves: it is change, resistance, and noises. Although the first impression of artists and their works may at first glance lay in their differences, the common denominator is humanity and our relationship with others. The vivid colours of the paintings or the modesty of the small graphic prints give each artist their own approach to how we interpret things around us. Small things can cause a fuzz – Or transform into something massive and revolutionary!

The artists of the exhibition are Meri Martikainen, Heta Pöyry and Katja Uksila. They are all Art teachers and visual artists.


16.5.- 27.5.2018

MAJBRITT HUOVILA:
MAALAUS / MÅLNING / PAINTING 2018

teos_1


5. – 29.4.2018

Airi Kentala, Kristiina Lohiluoma, Eija Pöyry:
TOISIN SANOEN / IN OTHER WORDS

Katson eiliseen
ja muistan tunteen,
näen sen kuvina.

Miten sanoisin nyt toisin,
uusin tavoin kuvittaisin?

Vai jättäisinkö sanomatta
täysin vanhaa pohtimatta –
hiipii se sieltä kuitenkin.


2.3 – 25.3.2018

ANNA-LEENA HAKULI: SINÄ – MINÄ

 

 

”Yhteys on molemminpuolisuutta. Minun Sinäni tehoaa minuun niinkuin minä tehoan siihen. Tutkimattomasti mukaan tempautuneina me elämme universaalin vuorovaikutuksen virrassa.” (Martin Buber)


1.2 – 25.2.2018

MIKKO PAARTOLA: NÄKYMIÄ NEEKZISTANTAAN

26195802_10155478262054412_367204168972604809_nPtyykkikone on taas lingonnut! Uusi epäolennaisten ptyykkien näyttely! Ptyykit ovat monimuotoisia, kerrannallisia ja suurikokoisia valokuvateoksia. Näyttelyn tematiikka sukeltaaa Neekzistantan näkymiin, toisaalle jossa värit ja muodot jatkuvat loputtomiin.


18.1 – 28.1.2018

OPPILASTÖITÄ – WORKS FROM PUPILS:
Näkymiä omaan elämään – Views to the lifes of their own

IMG_9537

Oppilaat ovat syksyn aikana työstäneet kuvia omasta elämästään ja kiinnostuksen kohteistaan. Kuvataidetöitä tehdessä tarkastelussa ovat olleet myös kuvarajaus ja kuvakoot. Teoksien toteuttamiseen jokainen on saanut valita haluamansa tekniikan. Oppilaat vierailivat joulukuussa Suomen valokuvataiteen museon Abstrakti! Vuosisadan ilmiö 1917-2017 -näyttelyssä. Valokuvanäyttelyn innoittamana oppilaat kuvasivat näyttelyn teemaan liittyviä valokuvia. Tila-galleriaan on valikoitunut osa syksyn aikana tehdyistä kuvataidetöistä sekä valokuvista.


31.12. 2017 – 14.1.2018

RIIKKA RAUTE:
Juurilla, alussa – kuvia elämästäni
On the roots, at the beginning – pictures of my life

 

 

Kuvat ovat olleet osa elämääni aina. Oma kamera on ollut mukana arjessa, elämän poluilla, matkoilla ja mielen maisemissa kauan, yli kolme vuosikymmentä. Elämäni alkujuuret piirtyvät mielessäni monina lukemattomina valokuvina. Mielenmaisema – horisontti – taivaan ja maan raja. Mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, kaiken olevaisuuden raja.

Pictures and photos have always been very important to me. Camera has accompanied me through almost all my life. I remember first memories like pictures in my mind, many like photos. Mental landscape – horizon – the line between sky and earth. What is truth and what is imagination, the line of life.


24.11. – 22.12.2017

Jari Flinck: ENKELIKAUPUNKI – ANGEL TOWN

Suzann 1 N_MG_1859Elina 2 N_MG_5593

Enkelikaupunki – Angeltown on kokoelma Jari Flinckin valokuvia öisen kaupungin kauneudesta. Kuvissa enkeleitä, katujen kulkijoita, musiikkia, tanssia, laulua sekä elämää yön valoissa ja varjoissa.

Jari Flinck on Helsinkiläinen freelance valokuvaaja. Musiikki, konsertit, elämä, kadut ja niiden dokumentointi on ominta ympäristöä. Viimeiset näyttelyt ”Kasarikasvoja” sekä osa ”Bluesin sielunmaisemaa” kokonaisuudesta esittelivät vanhempaa tuotantoa ja ”Enkelikaupunki” jotain aivan uutta.


28.10.-19.11.2017

Maj-Lis Ronikonmäki & Pirkko Toivanen: CRAMBE installaatio

DREAMERS / yksityiskohta

DREAMERS / yksityiskohta

CUMULUS / yksityiskohta

CUMULUS / yksityiskohta

Muutaman vuoden mittainen tutkiva paneutuminen aiheeseen, satoja valokuvia eri vuodenaikoina kohteena crambe, tuo rannikon harvinainen kaunotar. Prosessin edetessä kasvin värit ja muodot kertovat meille jatkuvan muutoksen salaisuutta kuin kaukainen runo. CRAMBE installaatio, tämän prosessin toisenlainen visuaalinen olemus syntyi kerros kerrokselta, materiaali materiaalilta, väri väriltä, kuva kuvan perään. Installaation muodostavat teossarjat CODE, CUMULUS, DREAMERS ja MIRAGE.


12.-22.10. 2017

PUMPPAA RAUTAA
– Bodausaiheinen taidenäyttely

Leena jääskeläinen_Building Art History

Kynäniskat-taiteilijakollektiivin näyttely tutkii taiteessa harvemmin käsiteltyä aihetta -­ kehonrakennusta ja fitness-kulttuuria.

Näyttelyn teosten tekniikka vaihtelee ruisleivästä dioraamaan ja maalauksesta animaatioon. Reetta Neittaanmäen valokuvasarjassa Hulk ja arki Hulk koettaa selviytyä arjen haasteista. “Hypermaskuliininen supersankari yrittää ratkoa ongelmia raivoa ja raakaa voimaa käyttäen. Hulk on kuitenkin myös vihainen, vieras, ulkopuolinen ja yhteiskunnan marginaalissa. Mielikuvissani Hulk on lähiöiden sankari, joka tarpoo syksyisen harmaassa Helsingissä paljain jaloin Kelan kautta lähikaupan kaljahyllylle.”

Leena Jääskeläisen videoteos Building Art History, rinnastaa taidehistoriasta tunnettuja asentoja kehonrakennusposeeraukseen. Antiikin Kreikassa veistettiin atleetteja marmorista, renessanssiaikaan maalattiin komeita freskoja, nykyihminen tehnee samaa rakentamalla kehoaan.

Taiteilijakollektiivi Kynäniskat muodostuu eri alojen taiteilijoista, ryhmän jäsenet ovat tunnettuja niin animaation, sarjakuvan, kuvataiteen ja mediataiteen piiristä. Ryhmän jäseniä yhdistää kiinnostus bodausestetiikkaan ja kehonrakennuskulttuuriin. Kiinnostus on puhtaasti esteettis-teoreettista, ja kukaan ryhmän jäsenistä ei ole itse bodaaja.

Näyttelyn taiteilijat: Jan Andersson, Jyrki Kanto, Reetta Neittaanmäki, Tatu Pohjavirta, Mark Ståhle, Aiju Salminen, Leena Jääskeläinen, Erika Weiste, Sampo Marjomaa, Maria Björklund ja Piipa Toivonen.


29.9. – 8.10.2017

VALTTERI OSARA: TOSI EILEN

kuva

TOSI EILEN näyttely käsittelee rakennetun ympäristön ja pääoman suhetta. Rakennuksia, joiden muodon määrittää hinta. Asuntoja, joiden arvo on vain sijoitus. Koteja, joista haaveet on ulosmitattu. Samalla näyttely tuo esiin kadotettuja asumisen muotoja, joiden määritteet ja tarkoitteet olivat laajemmat. Koteja joiden olemassaoloa ei nykypäivän määräysten ja arvojen maailmassa pystytä enää näkemään mahdollisena.

Valtteri Osara on Helsingissä työskentelevä Arkkitehti. TOSI EILEN on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä. Työtä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

//

TOSI EILEN exhibition reflect on the relationship between the built environment and capital. Buildings whose form is defined by price. Apartments whose value is solely an investment. Homes where dreams have been seized. At the same time, the exhibition brings to light lost forms of living, whose attributes and intentions were wider. Homes whose existence in the world of today’s regulations and values can no longer be seen possible.

Valtteri Osara is an architect working in Helsinki. TOSI EILEN is his first solo exhibition. Work has been supported by the Arts Promotion Centre Finland.


1.-24.9.2017

Laura Partanen: RANNALLA – ON THE SHORE

Uusivuosi2017,87°jpgValvottiin läpi yön, 80°Vilma luistelee kotiin, 174°

Kasvoin tällä rannalla, tämä horisontti silmissäni. Oltuani muissa maisemissa 20 vuotta palasin takaisin uusin silmin. Vielä muutama käänteentekevä vuosi, ja saatoin vihdoin palata jatkamaan sitä minkä lapsena aloitin. Miksi lähteä merta edemmäs maalaamaan?

Mitä enemmän maalaan, sitä enemmän näen, ja mitä enemmän näen, sitä hiljaisemmaksi ja syvemmäksi kasvaa kunnioitukseni ja ihailuni. Peruselementit, valo, meri, taivas ja saaret elävät jatkuvasti muuttuvaa ja loputonta variaatiota kauneudesta.

Näkeminen on eräänlaista rakkautta.

I was born and brought up on these shores, this horizon in my view. After spending 20 years with other views, I returned with new eyes. Couple of life-changing years more, and I was ready to continue what I had started as a child. Why should I go any further than the sea…

The more I paint, the more I see, and the more I see, the more grows my quietness and adoration. Basic elements of the light, the sea, the sky and the islands live in a constant flux of endless variations of beauty.

Seeing is kind of love.


3.8. – 26.8.2017

KENIAMANIA  – muistikuvia Itä-Afrikasta

Rose Ahono, Riikka Ajanki, Elina Gyldén, Tuuli Kangas, Varpu Kangas

P1000341

Näyttely pohjautuu viiden visuaalisella alalla ammatikseen työskentelevän henkilön kokemuksiin, muistoihin ja mielikuviin Itä-Afrikasta. Se toteutetaan yhteistyössä hyväntekeväisyysjärjestö Kenfin Bridge ry:n kanssa ja näyttelyn teosmyynnistä saadulla tuotolla tuetaan The Children Care Compassion Home -lastenkodin toimintaa Länsi-Kenian Mbalessa.

Rose Ahono on Nairobin Kuona Trustin taiteilijakollektiivissa työskentelevä kuvataiteilija ja näyttelyn vierailija-taiteilija Keniasta.

Riikka Ajanki, Elina Gyldén ja Tuuli Kangas ovat koulutukseltaan taiteen maistereita ja kuvataidekasvattajia. Varpu Kangas on graafinen suunnittelija.

”Olemme viettäneet elämämme aikana erimittaisia jaksoja Keniassa – sekä myös muualla Itä-Afrikassa ja lumoutuneet kukin tavallamme siellä aistimistamme väreistä, äänistä, yksityiskohdista, sekä kohtaamistamme ihmisistä.

Halusimme toteuttaa Keniamania -näyttelyn kunnianosoituksena näille vahvoille kokemuksille, jotka ovat jättäneet meistä jokaiseen pysyvän jäljen ja joiden äärelle palaamme aina uudelleen, yhdessä ja erikseen.”


29.6.–30.7.2017

Sade Kahra: TEOKSIA / VERK / WORKS 1995-2015

IMG_6151IMG_6150

Esillä on valikoima teoksia kautta vuosien, taiteilija työstää galleriassa myös uusia teoksia. Myyntinäyttely voidaan avata ryhmille sopimuksen mukaan, ota yhteyttä:
Sade Kahra, 044 0600036, sade@kahra.fi

——- SVENSKA

Utställningen visar ett urval verk genom åren, även ny konst föds i galleriet. Försäljningsutställningen kan visas även för grupper enligt överenskommelse, tag kontakt:
Sade Kahra, tfn 044 0600036, epost sade@kahra.fi

——- ENGLISH

A selection of art works throughout the years is shown in the exhibition, new art is also created in the gallery. 
The sales exhibition can be shown to groups by appointment, please contact:
Sade Kahra, phone 044 0600036, email sade@kahra.fi

www.kahra.fi
www.imagecabinet.fi


2.–22.6.17

KUUSI HETKEÄ
Marja Juutinen, Riikka-Liina Martiskainen, Annamari Mäkelä-Saares, Heli Niska, Marja Palmujoki, Katja Torn

Kuusi taiteilijaa kuvaa muistoja, maisemia, muotoja ja väritunnelmia. Käytössä on useita eri tekniikoita ja lähestymistapa aiheeseen on jokaisella yksilöllinen. Taiteilijoita yhdistää rakkaus kuvataiteisiin ja taidekasvatukseen.

 

 

Marja Juutinen

Käsittelen kuvissani luopumisen vaikeutta ja surua. Katson jotain jo poishiipuvaa ja jätän hyvästejä kuvaamalla. Tunnelmat piirtyvät näkyviin niukassa valossa aavistuksenomaisesti.

Riikka-Liina Martiskainen

Akryylimaalaukseni syntyvät hiljalleen useiden värikerrosten, värin poiston ja raapimisen tuloksena.  Ne ovat maalattuja hetkiä nähdystä ja koetusta sekä eräänlaisia mielenmaisemia, joissa melankolia on tavalla tai toisella läsnä.

Annamari Mäkelä-Saares

Käsittelen luonto-aiheisissa pastellitöissäni katsomista, näkemistä. Pintaa syvemmälle katsomisessa on jotain kiehtovaa, rauhoittavaa ja meditatiivista.

Toinen teossarjani käsittelee muistoja sisarestani.

Heli Niska

Tilakollaaseja lähtökohtana asunto-ilmoitusten huoneistokuvat. Koti on osa asukkaan persoonaa, seinät kuin toinen iho. Se toimii suojamuurina tai vankilana tilanteen mukaan. Myyntihuoneisto on välitilassa, aistittavissa on vielä edellisen elämän tuoksut ja jäljet.

Marja Palmujoki

Perintönä saadut 100 vuotta vanhat käsinkirjotut ja pinttyneet liinat muistuttavat naisten aherruksesta, kapioista ja kulttuurin muuttumisesta. Öljyvärimaalauksen lasyyritekniikalla liinat muuttuvat värillisiksi kappaleiksi, tunnelmiksi ja kuviksi.

Katja Torn

Maalauksieni aiheet nousevat useimmiten jostakin mielikuvasta tai tapahtumasta. Minulle maalausprosessi on leikkiä värin sävyn, kuultavuuden ja paksuuden sekä maalausjäljen kanssa. Maalaaminen on myös tasapainoilua sen kanssa, mikä on riittävästi.


5.5.- 28.5.2017

TOUKOTÖITÄ

Airi Kentala – Keramiikkaa ja tekstiilitaidetta
Kristiina Lohiluoma – Metalligrafiikkaa ja puupiirroksia
Eija Pöyry – Grafiikkaa ja tekstiilitaidetta eri tekniikoin

 

 


1.-29.4.2017

HAIPUVA – Hitaan katoamisen kuvia

Maisa Heiskanen: maalauksia
Heli Tiainen: valokuvia

Muisto Heli Tiainen


IMG_6019

3.3-26.3.2017

Milvi Pesari:

JATKETUT MUISTOT – villalangasta neuloen, pellavakankaasta ommellen

leikkiiloleikki-004Työni ovat syntyneet 40 vuoden aikana kertyneistä neuletilkuista ja kankaanpaloista.

Tein vuosia villalangasta kirjoneuleita. Kuosien ja värien suunnittelun yhteydessä neuloin tilkkuja, joita olen varastoinut kymmeniä vuosia. Aika ajoin katselin niitä ja tiesin, että joskus tulen käyttämään ne johonkin uuteen teokseen. Se aika tuli muutama vuosi sitten. Silloin syntyivät näyttelyn PERINTÖPEITTO ja villapaidat AIKAMATKA. Kaiken säästävänä otin näitä töitä tehdessä päämääräksi, että kaiken materiaalin on löydyttävä omista varastoista. Tämä määritteli teosten väritystä.

Neulekauden jälkeen löysin materiaalikseni pellavakankaan. Värjäsin kankaat itse ja tein niistä vaatteita. Varastoihin kertyi runsaasti erityyppisiä kangastilkkuja. Teetin myös koneella kirjailtuja tilkkuja, joiden kuviot piirsin itse. Näitä tilkkuja kiinnitin vaatteisiin. Kirjailtuja tilkkuja jäi paljon varastoon, kun lopetin vaatteiden tekemisen. Kangastilkuista ovat syntyneet pellavapussisarja PIILO ja nukketekstiilit LEIKKI=ILO=LEIKKI.

Minulle on ollut tärkeää käyttää vain luonnonkuiduista tehtyä tekstiilimateriaalia. Pidän eniten karheista ja himmeistä pinnoista. Suurinta nautintoa on tuottanut värien yhdisteleminen.


9. – 26.2.2017

Marketta Urpo-Koskinen: Minne Kauno katosi?

 

 

Näyttelyn työt ovat syntyneet rakkaudesta kaunokirjoitukseen. Ällän lenkit, ässän kaaret, koon kiemurat, teen viivat, ämmän holvit, ovaali oo.

Käsin kirjoittaminen on minulle läheistä. Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Kauno on minulle kalligrafiaa, voin leikitellä sen kanssa ja se on yllättävän ilmeikäs ilmaisumuoto. Tämän näyttelyn töitä tehdessäni löysin kokoajan lisää kaikkea ihmeellistä, mikä liittyy käsin kirjoittamiseen ja kaunoon. Kertoessani tutuille, että teen näyttelyä kaunokirjoitukseen liittyen, jokainen halusi kertoa muistoja ja ajatuksiaan kirjoittamisesta.

Kaunokirjoituksen opetus on uuden opetussuunnitelman tultua voimaan vapaaehtoista. Mutta todella monet opettajat haluavat sitä opettaa, koska itse rakastavat Kaunoa ja niin myös useimmat lapset. Mutta katoaako Kauno  kuitenkin, vähitellen, tuleeko Kaunosta vain fontti?

Viiva, rytmi, ilmaisu. Kaunokirjoitus ja piirtäminen ovat lähisukulaisia.

Jatkan Kaunon etsintää ja tämä näyttely on ensimmäinen sarjassa. Tulossa on siis näyttely 2/3 ja 3/3. Milloin ja missä, se on vielä avoin kysymys.

Lohjalla 2.2.2017

Marketta Urpo, kuvataiteilija, kuvataideopettaja


6. – 29.1.2017

LASSI RAJAMAA:
Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta
– piirustuksia ja kirjoitusta

tila-na%cc%88yttelykuva

Lehtiö ja kynä eväinäni
olen istunut ratikoissa, kuppiloissa, pankin saleissa, sairaaloissa,
tarkkailemassa surijoita siunauskappelin urkuparvelta,
kuuntelemassa katkelmia ihmisten puheista,
ajatuksen häntiä,
katsellut kaunista kerjäläistä,
kuunnellut tuulta,
joka on vaarallisen voimakasta,
koettanut kietoa viivaan juopuneen sammuvan silmäniskun,
aavistanut elämänkaaren loivuutta ja jyrkkyyttä,
maistellut väärin kuulemisia.

Ja vain kerran
Itäkeskuksen metrossa
oli tulla turpiin.


26.11.-22.12.2016

Leena Yli-Lonttinen: VIVA VIIVA !

 

 

Kokonaan musta maalauspohja sai aikaan AHAA-elämyksen reilu vuosi sitten. Siitä alkoi vauhdikas luomiskausi ja luomisen riemu. Myös runot, ihan lapsuuden kokemuksista asti, heräsivät henkiin ja syntyivät pelkistettyinä kuvina. Varsinkin P Mustapään runot ja Kantelettaren runot inspiroivat.

Arkkitehtiopiskelijat olivat ennen toimistojen ”tietokoneita” : opiskelijat piirsivät puhtaaksi arkkitehtien luomuksia ja yksi oleellinen vaihe oli pohjapiirustuksissa ja leikkauspiirustuksissa seinien tiheän tiiliviivoituksen tekeminen.

Tätä tiheää viivoitusta on nyt syntynyt vapaasti ja vallattomasti ihan muihin tarkoituksiin. Tiheällä viivoituksella olen kuvannut erilaisia rakennuksia ja porttirakennelmia, viivoituksella olen jäsennöinyt sommitelmia ja viivoituksesta on syntynyt ihmishahmoja sekä ihmisen liikkettä kuvaavia töitä..

Siis ELÄKÖÖN VIIVA !


25.10.–20.11.2016


VALOKUVAKESKUS PERIN JÄSENNÄYTTELY:
13 PERILLISTÄ

unnamed

25.10-30.10 Hanna Koikkalainen /// Soili Mustapää /// Sanna Vainionpää

soili-mustapaa-tilagalleriassa-10-2016_web

Hanna Koikkalainen on valokuvaaja (TaM), joka yhdistää valokuvissaan dokumentaarista- ja taidevalokuvaa. Monissa projekteissaan hän on työskennellyt eri alojen taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa. Koikkalainen käyttää työskentelyssään usein apuna arkistoja, tekstejä, tarinoita ja muistoja.

Soili Mustapää on helsinkiläissyntyinen kuvataiteilija. Näyttelyssä on esillä töitä, jotka ovat syntyneet taiteilijan ollessa residenssistipendiaattina Pariisin taiteilijakeskuksessa, Cité Internationale des Arts’issa, keväällä 2016. Mustapää tutkii teoksissaan ajan ja paikan kerroksellisuutta symboliikan ja surrealismin kautta.

Sanna Vainionpää  on kuvataiteilija joka saa usein ideansa lähiympäristöstään ja usein täysin sattumalta. Teosten ajatukset voivat lähteä liikkeelle erilaisten ihmisten kohtaamisista, yllättävistä tapahtumista tai tunnelmista. Hän etsii ympäriltään yksityiskohtia joihin takertuu ja alkaa nakertamaan mielessään niitä teoksiksi.

/////

1.11.–6.11.  Veera Ruohomäki /// Esko Niinikorpi /// Lilli Haapala

esko-niinikorpi

Lilli Haapala on turkulainen kuvataiteilija ja valokuvaaja joka työskentelee installaatioiden, valokuvan ja videon parissa. Haapalan teokset ilmentävät usein eri todellisuuksien välisiä rajapintoja. Hänen työskentelyään ohjaa suhde ympäröivään todellisuuteen ja luontoon. Teokset ovat huomioita, ajatuksia tai kysymyksiä ihmisen rajallisuudesta, olemassaolosta. 

Esko Niinikorpi ”Human being” on turkulainen kuvataiteilija ja tuotesuunnittelija. Näyttelyssä esillä olevissa teoksissa kuvattavien kasvoja ja kehon kieltä on nostettu esille asettamalla niitä ruutuihin ja häivyttämällä ulkomaailmaa. Kommunikointi ulkomaailman kanssa näyttäytyy kuvattavaa korostaen. Katsoja joutuu miettimään kohteiden viestintää sekä kuvaajaa että kanssakulkijoita kohtaan.

Veera Ruohomäki on maskulainen runoilija, valokuvataiteilija ja artesaani, joka osaa keritä lampaan. Kuten kirjoittaminen myös valokuvataide on Ruohomäelle käsityötä. Tutkimusmatkaa todellisuudessa, kulkemista kohti ydinolemusta. Siitä jostakin alkaa keriytyä auki, syntyä teos – usein kuvan ja runon synteesi.

/////

8.-13.11. Anna Gradinistac & Nina Kokkinen + Mari Hokkanen + Inari Sandell

Viikon 45 näyttelyn teemana on välitila. Näyttelyn taiteilijat käsittelevät kukin omissa töissään välitila -teemaa omalta näkökulmaltaan.

Anna Gradistanac (s.1975) ja Nina Kokkinen (s.1978) ovat taiteen ja tieteen raja-alueilla liikkuvia valokuvaajia ja kulttuurintutkijoita. He ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2011 ensisijaisesti yhteisötaiteellisiin valokuvaustyöpajoihin keskittyen. Näyttelyssä esillä olevat työt ovat osa Juuret-hanketta, jossa tutkitaan oman sukuhistorian hävettyjä ja vaiettuja tarinoita terapeuttisen valokuvauksen menetelmiä hyödyntäen.

Keskiviikkona 9.11. Gradistanac ja Kokkinen pystyttävät galleriaan myösintuitiivisen ja terapeuttisen valokuvan pop up -pisteen, joka antaa näyttelyvieraille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi tutkimaan itseään valokuvan äärelle. Pop up -piste on auki klo 15.00-20.30. Kurkistus itseen -tapahtumasivun löydät täältä: https://www.facebook.com/events/688944774602507/

Mari Hokkanen (s. 1979) on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hänen kuvalliset tarinansa ovat kehollisia performansseja ja rakennettuja installaatioita, joiden aiheet käsittelevät ihmisen ja luonnon suhdetta tai kulttuurisia ja poliittisia ilmiöitä. Hokkasen tuotantotapa voidaan lukea osaksi valokuvan omakuva-genreä, sillä hän esiintyy kuvissa usein itse. Näyttelyssä esillä olevat työt Hokkanen on kuvannut Iranissa lokakuussa 2016. Arjen tasolla Iran tuntui olevan islamilaisen menneisyyden ja modernin ajattelun välitilassa. Hokkanen käsittelee kuvissaan tuota välitilaa naisen näkökulmasta ja omia ennakkoluulojaan ja ulkopuolisuuden kokemustaan.

Inari Sandellin (s. 1991) taide syntyy unelmoinnin ja arkitodellisuuden törmäyksestä. Teoksissa liikutaan haaveilun, kaipauksen ja tylyn pettymyksen välillä. Näyttelyssä arkitodellisuus ja medioitunut eskapismi kohtaavat, mutta eivät koskaan aivan saumattomasti. Internet on yksi pakokeino, mutta se on yhtä todellista kuin arki ”in real life”. Siksi juuri niiden törmäys tekee niin kipeää.

//////

15.-20.11. Lotta Djupsund /// Sirja Moberg /// Nanna Saarhelo

karhu_fbperi

Lotta Djupsund (s. 1980) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kirjoittaja. Hän tekee yhdestä gallerian seinistä viikoksi työpöydän ja nostaa sille muun muassa maisemia, lapsia, maata, vettä, aukkoja, muistiinpanoja, sanallisia yhteyksiä ja yhä kasvavan määrän saman toistoa. Installaatio on yritys keksiä uudenlaisia ratkaisuja loputtoman valokuvaamisen ja kehityskelpoisten editointitaitojen yhtälölle.

Sirja Moberg (s. 1989) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa valokuvataiteen parissa. Näyttelyn NÖDBROMS-sarjan teokset pureutuvat koettuihin muutoksen hetkiin, jotka kamera on ajassa ja paikassa tehnyt merkittäviksi. Hetket, jolloin elämä kiskaisee hätäjarrusta ja jää pysäkille pimeälle puolelle aurinkoa. Mobergiä kiinnostaa valokuvan olemuksen pohtiminen, esineellisyys ja valokuvan esittämisen kokeelliset ulottuvuudet. Tässä sarjassa hän kuitenkin haastaa itsensä esittämällä teoksensa tavalla, josta on muodostunut hänelle itselleen hankalin mahdollinen: kehyksissä seinällä.

Nanna Saarhelo (s. 1977) on helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka teoksissa toistuvat muotokuvan, omaelämäkerrallisuuden ja valokuvan luonteen teemat. Näyttelyssä esillä olevan sarjan kuvissa seikkailee kuvitteellinen naishahmo, joka reagoi ja yrittää mukautua ympäristöönsä. Performanssimaisista kuvista muodostuu eräänlainen absurdi selviytymisopas. Keskeinen teema on yksilön monitasoinen suhde ympäristöönsä: vieraantuneisuus, outous ja ulkopuolisuus, mutta toisaalta siihen sulautuminen.

/////

Turkulaisen Valokuvakeskus Perin jäsennäyttely “13 PERIllistä” TILA-galleriassa Helsingissä 25.10.–20.11.2016. Viikoittain vaihtuvassa näyttelyssä on esillä yhteensä kolmentoista Perin jäseniin kuuluvan taiteilijan teoksia. Galleria on auki poikkeuksellisesti iltaisin sekä luvassa on oheisohjelmaa.

Valokuvakeskus Perin jäsennäyttelyyn TILA-galleriassa osallistuvat Lotta Djupsund, Anna Gradistanac, Lilli Haapala, Mari Hokkanen, Hanna Koikkalainen, Nina Kokkinen, Sirja Moberg, Soili Mustapää, Esko Niinikorpi, Veera Ruohomäki, Nanna Saarhelo, Inari Sandell ja Sanna Vainionpää.

/////

Valokuvakeskus Peri on vuonna 1987 perustettu valokuvataiteen kohtaamispaikka. Galleria toimii Turussa Wäinö Aaltosen museon tiloissa, ja esittää vuosittain kymmenkunta valokuvanäyttelyä. Yhdistyksen jäsenistössä on noin 130 valokuvan ammattilaista, tutkijaa ja harrastajaa. 13 PERIllistä on valokuvakeskuksen ensimmäinen näyttely Helsingissä.


30.9.-23.10.2016

ILONA SILENTI: INKARNAATIOITA – KYSYMYKSIÄ SIELULLE
– maalauksia jälleensyntymistä Kööpenhaminassa ja Berliinissä 2010

silenti

Näyttelyssä saa kysyä sielusta ja antaa myös vastauksia – jos osaa.

Onko sielu ajaton, vaeltaako se, onko sillä ego, vai onko sen pakko tulla ihmiseen saadakseen egon? Tuleeko sielu tänne oppimaan materiasta? Kumpi kutsuu kumman? Ovatko ruumis ja sielu toistensa vastakohdat, jotka yhtyvät kuin puolisot ja synnyttävät yhteisen hedelmän? Mikä se hedelmä on? Auttaako meditaatio sieluyhteistyössä? Voiko ihminen syntyä ilman sielua? Voiko sama sielu olla useassa kehossa yhtä aikaa? Olenko vain sielun hotelli? Miten ja missä sielu syntyy, onko se erillinen, kuoleeko se koskaan? Mikä on sen päämäärä ja kuka sen on asettanut?    

Onko meille näkymättömien mustien aukkojen takana sielujen maailma?

Ja käänteinen valo? Ja taivas?

Tein maalaukset Kööpenhaminassa ja Berliinissä 2010. Intuitio johdatti sielujen vaellusreiteille; löytöihin museoissa, puistoissa, metroasemilla ja kulttuuritaloissa. Nämä inkarnoituneet, jälleen lihaksi tulleet sielut, asetin maalauksissa omaan, silloiseen elinympäristööni. Installaatio Kysymyksiä sielulle on inkarnoituneiden kooste voipaperille.


1.9.- 25.9.2016

OLEN JOSSAIN – ELÄMÄÄ MUISTISAIRAUDEN KANSSA
valokuvia – videoita – muistilappuja

 

 

Äidilläni on ollut aina tapana kirjoittaa lappuja pöydälle: ”kirkossa”, ”kaupassa”, ”pyykkejä viemässä”, ”ensin jumpassa – sitten Tuulalle klo 14.40”. Ne ovat olleet viestejä meille asunnon muille asukeille. Tapa on jatkunut, vaikka asunnossa ei enää muita isäni kuoleman jälkeen ole asunutkaan. Eräänä päivänä löysin keittiön pöydältä lapun, jossa luki ”Olen jossain klo 12 –>”

Tässä näyttelyssä on esillä hetkiä ja tarinoita arjesta muistisairauden kanssa. Miltä absurdiksi muuttunut, tragikoomisia piirteitä sisältävä arki tuntuu, kun lähimuistia ei enää ole? Olen jossain -nettisivusto, -näyttely ja -radiodokumentti avaavat oven muistisairaan ihmisen ja hänen läheisensä maailmaan.

Toimittaja Tuula Rajavaara on dokumentoinut usean vuoden ajan elämää yhdessä muistisairautta sairastavan äitinsä, Aili Rajavaaran, kanssa. Taltioidulla ajanjaksolla äiti asuu vuoroin kotona ja vuoroin intervalliosastolla. Yhdessä he yrittävät keksiä ratkaisuja yhä oudommaksi muuttuvan arjen hallitsemiseksi.

TILA Galleriassa on syyskuun ajan esillä valokuvanäyttely Olen jossain – elämää muistisairauden kanssa. Kuvaajana on toiminut valokuvaaja Marja Söderlund. Yhdellä seinällä on nähtävillä valokuvia ja videoita Ailin arjesta ja toisella seinällä ”Kuva kuvassa” -valokuvia ihmisistä, joille muistisairaus on tuttu asia. Kiitämme Pirkanmaan Muistiyhdistystä yhteistyöstä kuvausjärjestelyissä.

Onko sinulla ehkä tallessa muistilappu, johon liittyy tarina? Tämän näyttelyn ja Olen jossain -verkkosivuston kautta voi jakaa omia kokemuksia elämästä muistisairauden kanssa. Voit lahjoittaa muistilapun ja siihen liittyvän tarinan joko verkkosivuston kautta tai tuoda ne suoraan näyttelyyn muistilappujen omalle seinälle.

Olen jossain -kokonaisuus sisältää lohduttavaa, tukevaa ja innostavaa materiaalia muistisairaille ihmisille, heidän läheisilleen ja heidän kanssaan työskenteleville. Verkkosivu (yle.fi/olenjossain) ja näyttely avautuvat 1.9.2016 (avajaiset klo 12–18). Samana päivänä on kuunneltavissa myös radiodokumentti Todellisia tarinoita: Olen jossain Yle Radio 1 klo 22.05 (uusinta 4.9. klo 18.00) sekä Yle Areena.

Tekijät

Suunnittelu: Kirsi Kukkurainen ja Tuula Rajavaara
Olen jossain -radiodokumentti: tuottaja Hannu Karisto
Radiodokumentin äänisuunnittelu: Kai Rantala
Musiikki: Lauri Wuolio
Olen jossain -verkkosivusto ja näyttelykokonaisuus: tuottaja Tiina Klemettilä
Näyttelyn graafikko: Petri Kärenlampi
Vedostus: Hanne Juga
Pystytys: Timo Löppönen ja Sami Saastamoinen
Järjestäjä: Sami Saastamoinen
Videoiden värimäärittely: Ilse Jauhiainen
Videoiden äänisuunnittelu: Teemu Tanskanen
Verkkosivuston konseptisuunnittelu: Viivi Berghem
Valokuvat + kuvaus: Marja Söderlund
Leikkaus: Teemu Kokkonen
Grafiikka + animointi: Kirsi Kukkurainen
Käsikirjoitus + ohjaus: Tuula Rajavaara


4.8.–28.8.2016

Airi Kentala, Kristiina Lohiluoma, Eija Pöyry:
ILMEITÄ TILASSA / EXPRESSIONS

 

 

Niitä on syntynyt
käsien kautta, 
kaiverrettuna puusta,
etsattuna kuparille,
poltettuna savesta 

tai ne ovat
kirjoista syntyneet,
kirjottuna tähän päivään,
kätköistä löytyneet,
muunneltuna uuteen eloon.

//

They were born in our hands
as carvings
etched to copper
burned in clay

or they are
written in books,
embroidered to this day
lost treasures,
found in a new light.


2.7. – 30.7.2016

RIIKKA RAUTE & ANNA-MARI VIERIKKO:
Matkalla

 

 

Elämän voi käsittää metaforana matkasta. Tämä tarina voi alkaa alusta tai lopusta. Eläminen, elämänkaarella eteneminen, on matkaamista ajassa, alun ja päättymispisteen välillä.

Saapumisia, lähtemisiä, iloa ja surua, jälleennäkemisiä. Seikkailuja, vastoinkäymisiä, mutkia, uusia päätöksiä, kamppailuja, sattumia. Elämä, matkanteko matkaseuralaisten kanssa voi olla ilahduttavaa, mutta myös luopuminen kuuluu asiaan. Matka on myös vaellusta omaan menneisyyteen. Askeleet, jotka ei vie minnekään, vievät lähemmäksi itseään.

On tilanteita, jolloin ei voi lähteä pois, matkalle. Silloin mielikuvitus matkustaa. Yhtä kevyesti kuin runojen linnut. Muistin linnut, ajasta ja paikasta riippumattomina.

Nykyihmisen elämä on hektistä, on vaikeaa pysyä paikallaan, levähtää. Olla tehokas ja touhukas on arjen vaatimus, ellei sitten rohkeasti hyppää vastakkaiseen suuntaan. Tee matkaa toisenlaisiin valintoihin.

Elämä on etsimistä pimeässä, oman polun löytämistä. Aikakaudet vaihtuvat, tyylit muuttuvat, ihmisten ajattelu saa uusia suuntia. Välillä tuulee vasemmalta, välillä oikealta, mutta nämä tuulet eivät ole pysyviä. Entä jos joutuu tuuliajolle, itsen ulkopuolelle, maailmaan, jota ei ymmärrä? Silloin on eksyksissä. Mutta elämän taika on löytää oma salainen tie. Avata ovia, kulkea portaita tai tikapuita, kohti taikaa, taian tunnetta, ohutta valoa. Totuutta.

Elämän, matkalla olemisen viisaus kätkeytyy symbolisesti lintuihin, muuttolintuihin, joiden luut ovat tehty meren voimasta ja siivet tuulen ikiaikaisesta tiedosta. Matkalla kohti ymmärrystä ja halua tietää kuka olet, mistä tulet, minne olet matkalla.

Riikka Raute (1971) on Helsingissä asuva ja työskentelevä tekstiilityön opettaja. Raute on valmistunut Joensuun yliopistosta. Raute on valokuvannut 10-vuotiaasta lähtien. Kamera on ollut mukana arjessa kolme vuosikymmentä: elämänpoluilla, matkoilla ja mielenmaisemissa.

Anna-Mari Vierikko (1970) asuu ja työskentelee Helsingissä. Vierikko on valmistunut sekä Taideteollisesta korkeakoulusta että Helsingin yliopistosta. Hän toimii suunnittelijana, taiteilijana ja opettaa taideaineita ja mediaa. Töissään Anna-Mari Vierikko käsittelee ajan kokemusta, olemassaolon ääriviivoja, hengen ja materian vuoropuhelua. Pyrkimyksenään hänellä on synnyttää järjestystä ja kauneutta rajallisuuden vastapainoksi, luoda yhteys perustaviin kokemuksiimme ympäristöstä.

Matkalla näyttelyssä yleisöllä on mahdollisuus osallistua taideteokseen valmistamiseen, joka liittyy Suomen juhlavuoteen 2017. Yhdessä rakennettava teos koostuu paperikuutioista, joihin kukin osallistuja luo omat merkintänsä ja matkansa satavuotiaasta Suomesta ja suomalaisuudesta. Yhteisöteos esitellään Vaasan taidehallissa kesällä 2017.

En Route

Life can be comprised as a metaphor for a journey. This story may start from the beginning or the end. To live, to make a headway on a lifespan, it is a journey between the beginning and the end.

It is about departures and arrivals, it is about joy and sorrow, it is about reunions. Life is less, life is more. To travel with companions may be gratifying, but goodbyes is part of it. To travel is to travel inbound trough one’s own past.

Riikka Raute (1971) is a textile teacher. She lives and works in Helsinki and is graduate from the University of Joensuu. Camera has accompanied Raute through all her life.

Anna-Mari Vierikko (1970) lives and works in Helsinki. Vierikko is a double graduate from Aalto University and the University of Helsinki. She works as a designer, artist and teacher in arts and media. Her art deals with the experience of time and being, and the dialoque between spirit and matter. She strives to bring order and beauty to chaos to counterbalance the limits of our existence.

In this exhibition people have opportunity to participate in the making of artwork, which is related to celebrate 100 years of Finnish independence. Art work consists from paper cubes, which participants create. Participants can create to the paper their own meaning being a Finn. Art work will be presented at the Vaasa Art Hall summer 2017.


26.5-23.6 2016

Mikaela Hongell:
THIN AIR  – traces in wire

två1

The exhibition explores the human body with metal wire,
displaying three-dimensional drawings suspended in the air.
From the intuitive and quick lines of croquis,
the sculptures emerge through a contemplative and physical process.

The exhibition is a part of Mikaela Hongel’s MA Thesis for the Art Education Master’s program in Aalto University.

https://www.facebook.com/events/1032350113510637/


29.4.-21.5.2016

Riki Arts eli Riina Nieminen ja Veera Nivalainen:
OUTO MINÄ

A6cover(20x13,34cm)n

Riki Artsin valokuvanäyttely Outo minä  TILA-galleriassa 29.4.-21.5.2016. Näyttelyssä käsitellään kasvamista ja oman kehon sekä mielen outoutta. “Aika muuttaa mua. Yritän pysyä muutoksessa mukana. Entä jos en tunnista itseäni enää jonain päivänä?” Tarjolla kahvia, teetä ja taidetta. Tervetuloa!

Riki Art’s photography exhibition Outo minä takes place in TILA gallery in 29.4.-21.5.2016. Exhibition explores the growth and the strangeness of your own body and mind. “Time changes me. I try to keep up with the change. What if one day I won’t recognise my self anymore?” We serve coffee, tea and art. You’re very welcome!


2.4.-24.4. 2016


MARIKA KECSKEMÉTI: #työmatka

puistokuva-46-

triptyykki-.

Kruununhaka, Kaisaniemi, Linnunlaulu, Eläintarha, Pasila. Pyöräilen samaa reittiä töihin joka aamu. Otan joka aamu puhelimellani yhden valokuvan. Metodi on puritaaninen. Ei asetelmia, ei lavastuksia, ei ennalta mietittyä vaan juuri sillä hetkellä nähtyä.

Lempikirjailijallani István Örkenyllä oli legendaarisissa Minuuttinovelleissaan mottona se, että kunkin novellin ehtii lukea samassa ajassa kuin keittää kananmunan. Ajatusta soveltaen työmatkakuvan ottamiseen ei saa mennä enempää aikaa kuin liikennevaloissa odotteluun.

Oma mottoni voisi olla se, että jos ei näe kauneutta arjessa, ei sitä näe juhlassakaan. Tai kuten Kari Peitsamo laulaa: ”Jos ei Siuron tyttö kelpaa, et löydä sitä Shanghaistakaan.”

Työmatkakuvanäyttelyn on suunnitellut ja koonnut työryhmä, jossa on valokuvaaja Anne Hämäläinen, graafinen suunnittelija Maria Appelberg ja minä. Näyttelyssä on valokuvien lisäksi kaksi valoteosta, joiden toteutuksesta vastaa graafinen suunnittelija Osmo Leppälä.


27.2. – 24.3.2016

ANNA-LEENA HAKULI:
Haarautuvien polkujen ruusutarha / Rose garden of forking paths

12794515_10207323552960268_7133806022771443018_n

1545693_10207323554120297_2987747893608697722_n

20151019_141308-1-1

Maalauksia ja valokuvia. Kuvataiteilija Anna-Leena Hakuli luo draamaa ja jännitettä orgaanisen luonnon ja maalatun maailman välille. Valokuvasarjan kuvat on prässätty akryylille. Kiiltävä pinta korostaa värien loistoa ja tuo barokin liioittelun tähän päivään. Ruusujen tunneilmaisusta on lyhyt matka suuriin ekspressiivisiin maalauksiin.

TaM ja pianisti Anna-Leena Hakuli on toiminut kuvataiteilijana ja pianistina 70-luvulta lähtien. Hakulin teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä. Hänen teoksiaan on yksityisissä kokoelmissa ja elokuva-arkistossa. Hakuli on ollut mukana erilaisissa taiteidenvälisissä produktioissa. Pianistina ja kamarimuusikkona hän on esiintynyt lukuisissa konserteissa kotimaassa ja ulkomailla.

***

Paintings and photographs. Artist Anna-Leena Hakuli creates drama and tension between organic nature and the painted world. The series of photographs have been pressed onto acrylic. The glossy finish highlights the colours and brings the exaggeration of baroque to present day. It is a short journey from the emotional expression of the roses to the big expressive paintings.

MFA and pianist Anna-Leena Hakuli has worked as an artist and pianist since the 70s. Hakuli’s works have been displayed in many private and joint exhibitions. Her works can be found in private collections as well as film archives. Hakuli has also taken part in many cross-artistic productions. As a pianist and chamber musician, she has performed in many concerts in Finland and abroad.


28.1.-21.2.2016


OLOTILA
Maisa Heiskanen – maalauksia
Heli Tiainen – valokuvia
Projektiseinällä vaihtuvia kuvia ja ajatuksia

IMG_1748

Toinen kattaus, akryyli, halkaisija 35cm. Maisa Heiskanen

Alberobello

Alberobello, Heli Tiainen

OLOTILA

Olotila on hetki,
joka katsoo taaksepäin, yhdistää ja rinnastaa.
Se on tässä ja nyt
ja jatkaa pian eteenpäin.
Palaa joskus.
Se on kohdistuva katse
ja näkemisen hetki.
Olotila on leikki,
joka on olemassa
ollakseni herkkä, ollakseni vahva,
kestääkseni.
Se on kauneuden kokemus
ja sen välittämisen tarve.
Se on läsnäolo
ja kokonainen elämä.

Maisa Heiskanen

Celio

Celio, Heli Tiainen

IMG_1750
Ensimmäinen kattaus, akryyli, halkaisija 35cm. Maisa Heiskanen

6.1. – 24.1.2016

 

OTTO KASVIO: KAWAII HOUSE – maalauksia

KAWAII HOUSE B

House. Talo. Oma tai toisen.  Tullaan asuttamaan, asutaan tai on asuttu.  Talo voi merkitä myös omantunnon kotia, unelmaa, omaa egoa ja sen kokoa.

Tai unelman menettämistä.

Talossa, talon ulkopuolella tai talon alla tapahtuu aina jotain.

Jos taloja on yksi sitä sanotaan taloksi, muutama muodostaa jo kylän. Tai sitten ne ovat suurkaupungin suurtaloja.

Oli talo sitten lähellä tai kaukana, jokaisella talolla on tarinansa.  Joko alussa, taikka keskikohdassa tai lopussa.

Maalauksillakin on sama.  Niiden tarina on aina jossain vaiheessa.  Me voimme vain arvailla.  Osummeko koskaan oikeaan?

Toisin kuin talo maalaus on vain kaksiulotteinen.  Sen kolmas ulottuvuus onkin pysähtynyt tarina. Mihin kohtaan pysähtynyt, miten alkoi, miten jatkuu…

Otto Kasvion CV

26.11.—20.12.2015

EEVA TERVALA: FRAGILE 

atervala copy

Fragile kestää tai hajoaa. Sillä ei ole enää ikäaikaa, eikä ehkä siksi perspektiiviäkään. Sen horisonttina pyörii nyt aikapallo. Fragile on viiva, jonka epämääräisyys on huijausta. Pysähtyneessä tarkoituksenmukaisuudessa näkyy vielä liike ja muoto, värinkin kosketus, mutta se on mykkä. Ääriviiva on sen tie ja tuoksu.

Eeva Tervala 

”Voima joka saa meidät muistamaan keitä me todella olemme, on niissä hetkissä, jolloin tunnemme olevamme särkyviä.”

Pitäisi puhua enemmän särkyvyydestä ja myös ihmisten välisistä suhteista nykyisessä kulutusyhteiskunnassa, joka vaatii välitöntä halujemme tyydytystä ja tekee siten syvien ja kestävien tunteiden kukoistamisen hyvin vaikeaksi.

Fragiliteetti nähdään usein vain heikkoutena. Niinpä pakenemme omaa säröisyyttämme ja pelkoa. Pyrimme useimmiten välttämään sitä mikä saisi meidät näyttämään heikoilta ja kykenemättömiltä.Ihmisen todellisen minän löytyminen jonakin hauraana hetkenä on kuitenkin valaisevaa. On kaunista nähdä itsensä kuin rikkoutuvan lasin lävitse, pakenevana, turhana ja tarpeettoma. Eeva Tervalan työ rakentuu vahvasti muutokselle. Hän käyttää samansuuntaisia metaforia käsitellessään ihmisen särkyvyyttä, kuin kukan kuluvaisuutta metamorfoosin labyrinteissa. Haavoittuvuus on pysyvää hänen töissään, kiehtovin vaihe on kasvin pitkä hetki ennen katoamista, jolloin kasvi on turha ja tarpeeton eikä kiinnosta enää ketään.

Ana Parra (vapaa käännös)

***

Fragile endures, or disappears. It no longer has an age, and therefore perhaps no perspective as well. At its horizon is revealed the sphere of time. Fragile is a indecipherable line which eludes us. In our search for meaning motion and form are visible, and so is the impact of colour, but it remains mute. Contour is its path and its scent.

        Eeva Tervala 

“The power to make us remember who we really are lives in the moments
when we feel fragile.”

More than ever, today we should talk about fragility that affects the individual being and human relations in today’s consumerist society which requests instant fulfilment of our desires making very difficult for deep and enduring feelings to flourish.We tend to think on fragility as weakness therefore we run away from our fragilities and fears trying to avoid whatever make us look weaker, unable to fully accept ourselves.To find out who we really are through our moments of fragility is a illuminating action. To see us under the fragility glass is somehow beautiful as it is expressed as the result of fugacity, the superfluous and vane. Eeva Tervala’s work has a strong component of unsettling transmutation. To understand that things change and transform constantly is a good lesson for life. Vulnerability is permanent in her work, the most fascinating period is the long time before the disappearance of the plant, when the plant is redundant and unnecessary and no longer is interesting to anyone.

Ana Parra


30.10. – 22.11.2015

TAIDE KANTAA JA KANNATTELEE – yhteisöllinen taidenäyttely
Sari Bremer / Terhi Ekebom / Satu Hirvikoski / Enni Kaasinen / Marika Kaipainen / Liisa Kallio / Anne Ovaska / Susanna Ruuhilahti / Henry Scheinin / Aurea Tanttu / Katja Tukiainen

Joka tila on taidetila, jos annat taiteelle mahdollisuuden.
Anna taiteen kannatella.
Tule kokemaan Tila.

Yhteisöllinen kutsunäyttely on Marika Kaipaisen taideterapiaopintojen lopputyön taiteellinen osa.

2. Anne Ovaska, Jyly, 2015, öljyväri kankaalle, 40x40 cm, 123

Anne Ovaska. JYLY. 2015. Valokuva: Anne Ovaska

”SANO SE” Katja Tukiainen. 2015. Valokuva: Meiju Saari

Enni piirtää. Enni Kaasinen. 2015. Valokuva: Johanna Rossi

TAIDE KANTAA JA KANNATTELEE näyttely koostuu Kaipaisen kuratoimasta kutsunäyttelystä ja näyttelytilassa olevista yhteisötaiteellisista taidepajoista ja taideterapeuttisista tapaamisista.


3.-24.10.2015

Marketta Urpo: Qu’est-ce que c’est? / Mikä tämä on? / Vad är det här? / What is this?

Mielikuvitus on lintu, joka asuu häkissä. Yllättäen lintu karkaa ja lähtee lentoon.

Sattuma ja improvisaatio ovat minulle mieluisia. Kun lähden tekemään näyttelyä, en tiedä mitä tuleman pitää. Olen kuin tyhjällä kartalla, valkoisella pinnalla, enkä tiedä minne mennä. Vähitellen tai yhtäkkiä ajatus kirkastuu ja työskentely lähtee lentoon, kiihkeästi.

Näyttelyni työt ovat syntyneet syksyllä 2015. Yhä ihmettelen, mistä ne tulivat, mitä mielessäni on liikkunut ja liikkuu. Qu’est-ce que c’est?



4.9–27.9. 2015

Arto Nurro: ”Lautaseinän takana on saha”

Lapsena asuimme talossa jonka vintillä oli laudoin suljettu huone. Huone kiehtoi ja herätti uteliaisuuteni. Lautojen välistä pystyi juuri ja juuri kurkistamaan huoneeseen. Sieltä pilkisti pöytä jolla lepäsi keltamuovikahvainen saha. Kuvittelin itseni samanaikaisesti sekä huoneeseen että huoneen ulkopuolelle. Kehoni oli ulkopuolella ja mieli sisällä huoneessa. Ajatuksissani pääsin sahan avulla huoneesta pois sahaamalla laudat. Saha pöydällä kiehtoi ja  toimi avaimena suljettuun paikkaan, toiselle puolelle.

Taiteen tekemiseni kumpuaa uteliaisuudesta ja mahdollisuudesta ylittää raja, kartoittaa tuntemattomia alueita. Piirtäminen on kehollista mielen liikettä. Se tapahtuu monissa eri tiloissa samanaikaisesti: kehossa, mielessä, paperilla ja viivan tilassa.

Käytän piirtämiseen tussia ja grafiittia. Yhdistän harkittuun sommitteluun hetkessä tapahtuvaa piirtämistä, mielen ja kehon seismografiaa. Kollaasin käyttäminen ja leikkaamalla piirtäminen tarjoavat lisätason ja vahvistavat materiaalisuuden tuntua.

Töitteni kuvamaailma on omalakista psyykeen matkaa paperilla. Siihen on vaikuttanut myös nykyajan virtuaalinen todellisuus: digitalisaatio, sähköinen elämä.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus kohdeapurahalla.


2.8. – 30.8.2015

IVAN KULVIK: Puu -näyttelyTrä utställning – Wood exhibition

11893779_10153486749389757_2934009254972880177_o

www.kulvikdesign.com


28.5. – 27.6.2015

Oranssijopo esittää: Malenan polku osa II

Malenan polku osa II on jatkoa viime vuonna Tila-galleriassa näytteillä olleelle Malenan polulle; yhteisötaideprojektille, joka pohjautui Malena Granqvistin kokemuksiin Kampissa kasvamisesta, kokemisesta, elämisestä. Polun ensimmäinen osa esitti Malenan tarinan kuvien, äänen ja tarinankerronnan keinoin, ja nyt polun toinen osa syventää tarinaa, uurtaa polkua tulkinnallisemmille urille.

Siinä missä osa I keskittyi Malenan henkilökohtaisiin muistoihin ja kokemuksiin kaupungista, osa II tulee koostumaan yhteisöllisistä interventioista kaupunkitilaan, jolloin taiteilijaryhmä tekee omien tulkintojensa pohjalta taidetekoja Malenan polun varrelle.

Galleriassa esitetään dokumentaatioita tehdyistä teoista, alkaen yhteistyökoulun, Keskuspuiston Ammatiopiston, kolmen media-asistentti opiskelijan toteuttamista taideteoista ja jatkuen taiteilijaryhmän (Maj-Britt Huovila, Reima Juhani Hirvonen, Jaana Herttua, Tuomo Kangasmaa, Risto Törrö, Laura Hyyti, Hanna Lehikoinen, Jaana Viskari, Anna-Kaisa Hartikainen, Hanna Lehikoinen) tekemien interventioiden representaatioina.

Tila Galleria toimii projektitilana ja sisällön tuottamisen keskiönä interventioille ja kaupunkitilaa haltuunottaville taideteoille. Viikolla 1.6.- 6.6. pidetään intensiiviviikko, jolloin taiteilijaryhmä toteuttaa Tila-gallerian ympäristössä suurimman osan teoista, jotka pureutuvat Kamppiin niin valokuvan, äänen, kuvataiteen, runojen, kuin performanssitaiteenkin keinoin.

www.oranssijopo.fi


2.5. – 24.5.2015

Kaisu Lundelin:
HEIJASTUS – maalauksia
SPEGLING – målningar
REFLECTION – paintings

FIN /

Esillä olevat maalaukset ovat vuosilta 2014-2015, useimmat olen saanut valmiiksi tänä vuonna. Maalaukset on tehty pigmenteillä ja akryylimediumilla sekä akryyliväreillä kankaalle.

Haluaisin kirjoitaa maalaamisesta ymmärrettävästi ja rehellisesti, se tuntuu vaikealle. Jos osaisin kirjoittaa tai vaikka säveltää maalaukseni, ehkä tekisin niin. Mutta voin vain maalata ne, eivät taivu sanoiksi tai säveliksi. Alla kuitenkin pieni yritys hahmottaa maalausten syntyä.

Miten teokseni syntyvät? Tapani työskennellä liittyy pysähtymiseen. Maalaan ja katselen työtäni. Pikkuhiljaa maalaus löytää muotonsa, sitä ennen on paljon erilaisia polkuja, joista lähden seuraamaan yhtä, joka taas haarautuu ja teen valintojani. Välillä valinnat vievät umpikujaan ja joskus tulee liikaa vaihtoehtoja. Syyt valintoihin ovat hämärän peitossa. Usein apuun tulee pohdintaa tilasta, väreistä ja kompositiosta. Rakastan värejä ja ne kuljettavat minua maailmoihinsa. Kun maalaus alkaa löytää muotoaan, alan säätää pieniä detaljeja; sävyjä, pensselin jälkeä yms.

En ota kantaa indentiteettiin, globalisaatioon tai politiikkaan tms. Maalauksiin tulee kuitenkin mystisesti heijastus ajatuksistani ja elämästäni, koodi on salainen – myös minulle. Usein ajattelen maalausta väylänä todellisuuteen, joka on piilossa ja peittyy hälinään ympärillämme.

SWE /

De utställda målningarna är gjorda under 2014-2015, de flesta av dem har blivit färdiga detta år. De är målade med pigment, akrylmedium och akrylfärger på duk.

Jag skulle vilja skriva ärligt och förståeligt om målandet, men det känns svårt. Om jag kunde skriva eller tonsätta mina målningar, kanske jag skulle göra det. Men jag kan enbart måla dem, de kan inte översättas till ord eller toner. Nedanstående är ett litet försök att gestalta hur målningarna blir till.

Hur föds mina verk? Mitt sätt att arbeta hör samman med att stanna upp. Jag målar och betraktar mitt arbete. Målningen hittar så småningom sin form, men innan dess finns det många olika stigar, en stig jag följer leder till ett nytt vägskäl och på basis av detta gör jag mina val. Ibland leder dessa val till en återvändsgränd och ibland leder de till för många alternativ. Orsaken till dessa val är förhöjd i dunkel. Ofta hjälper det att fundera över utrymme, färg och komposition. Jag älskar färger och de för mig till sina egna världar.  När målningen börjar hitta sin form arbetar jag med små detaljer; nyanser, penseldrag osv.

Jag tar inte ställning till identitet, globalisering eller politik samt dylikt. Mystiskt nog finns det en spegling av mina tankar och mitt liv i målningarna, koden är hemlig – även för mig. Ofta tänker jag att målningarna är en passage till verkligheten, som är dold och täckt av oljudet omkring oss.

ENG /

Paintings at the exhibition are made during 2014-2015, most of them I have completed this year. They are made with pigments, acrylic medium and acrylic colors on canvas.

I would like to write about painting comprehensible and sincerely, but I find it very difficult. If I could write or compose my paintings, maybe I would do that. But I can only paint, they can’t be declined to words or melodies. But I shall try briefly outline, how my paintings are originated.

My way of working is connected with silence and stagnation. I paint, think and watch my work. Little by little the painting finds it’s form, before that there is many different paths, I pick one, which branches and then I again make my choices. Sometimes I find myself in the dead end and sometimes there are too many alternatives. Reasons for my choices are mysterious.

I don’t take a stance about identity, globalization or politicsor else with my paintings. Reflexions of my thoughts and life became mysteriously part of my paintings, this code is secret – also for me. Often I think the painting is a way to reality, which is hidden and covered with noise around us.


8.-26.4.2015

Airi Kentala & Eija Pöyry: Hiljaisella äänellä / With Silent Voice

Airi Kentala, Sininen GeishaEija Pöyry, TeehetkiKettutyttö seinällä, edessä Rakupiilo III

Joskus ääni on niin hiljainen, että sen voi kuulla vain silmillään.
Hitaasti ja rauhassa työstetyt työmme puhuvat sinulle hiljaisella äänellä.
Kukin työ on tarina haaveistamme, toiveistamme, muistoistamme, uskomuksistamme, rukouksistamme
tai kokemuksistamme.

Tekstiilipinnat vaimentavat äänen kuiskaukseksi. Vanhat tekstiilit ovat kuluneet pehmeiksi ja hauraiksi. Pieni ja hellä ääni niissä tuo levon ja lohdun. Hitaalla pinnan täyttävällä kirjonnalla ja kirjotuilla kuvilla ne on saatu jatkamaan hiljaista elämäänsä.

Keramiikan pinta muistaa rakulasitteen säröilyn ritisevän äänen ja batikkikangas vahapinnan vaimean kahinan taittelun aikana. Pinta kertoo hiljaisella äänellä tapahtumista, jotka se kätkee muistiinsa. Näyttelyssä on esillä Eija Pöyryn tekstiilitöitä, kierrätystaidetta ja keramiikkaa sekä Airi Kentalan rakukeramiikkaa, posliinisavitöitä ja vahabatikkia.

Olemme työstäneet töitämme kumpikin omassa kammiossaan, mutta aina työt valmiina näyttävät kytkeytyvän toisiinsa aihemaailmaltaan ja tekotavaltaan. Siksi olemme tuoneet niitä esille yhteisissä näyttelyissämme, joista tämä TILA-gallerian näyttely on neljäs ja syksyllä Virossa Olustveren kartanossa avattava näyttely on viides yhteinen näyttelymme.


6.3. – 29.3.2015

Natalia Kozieł: AVARUUSTASKU / SPACE POCKET

 

 


7.6-29.6.2014

Oranssi Jopo esittää: Maleenan polku osa I

Mikrohistoriaa Kampissa; Äänikuvia ja kuvakertomus erään Kamppilaisen kokemuksesta osana alati muuttuvaa ympäristöä.

Tervetuloa avajaisiin ja reittikierrokselle perjantaina 6.6.2014 kello 18-20. Tapaamme klo 18.00 Vanhan linja-autoaseman kellon alla ja kävelemme Malenan polun. Reitin varrella pysähdymme Tila Galleriaan napostelmaan pikkusuolaista ja nauttimaan virvokkeita! Lämpimästi tervetuloa!

Oranssijopo työryhmä:
Konsepti: Maj-Britt Huovila
Valokuvat: Johannes Romppanen, Emil Romppanen, Risto Törrö
Audio: Jyri Pirinen
Tekstit: Laura Hyyti

 

 

Oranssijopo presents: Malena’s path in Kamppi 

Microhistory in Kamppi; Sound pictures and picture essays of a persons experience as part of an ever changing environment.

Welcome to the opening night and guided walking tour of Malena’s Path on Friday the 6th of June 6-8pm. We meet at 6pm under the old busstation’s clock (behind Lasipalatsi) and do the walking tour, with a little pit-stop in Tila galleria, with refreshments and snacks. Welcome!

Oranssijopo team:
Concept: Maj-Britt Huovila
Photography: Johannes Romppanen Emil Romppanen, Risto Törrö
Audio: Jyri Pirinen
Texts: Laura Hyyti

 MALENAN POLKU MYÖS FACEBOOKISSA


6. – 25.5.2014

ILONA SILENTI: Kyyhkysiä flanellihousuissa ja yksi madonna
Akvarelleja ja krokiita beniniläisistä tammi-helmikuussa 2014

Vierailin Länsi-Afrikassa Beninin Grand Popon kylissä kahdeksan viikkoa ja tein noin 50 spontaania kuvaa. Tarkoitukseni oli esittää yksi suuri ´yhteisömuotokuva´ jonkin kylän asukkaista ja heidän arkiesineistään. Yllätyin, koska heillä on vain pata, kauha, viidakkoveitsi ja kalebassikulhoja, yksi puujakkara, kaislamatot vuoteena ja nuotio valaisimena. Kylä elää ympäröivästä luonnosta kuten on tehnyt jo tuhansia vuosia. Majat tehdään puunrungoista, palmunlehdistä ja savesta ja kylässä asutaan aina kosketuksissa ulkoilman energioihin.

Kyläläisten katse hehkuu elämässä olemisen iloa tässä ja nyt. Jos totuus on elämä itse, kuten Krishnamurti sanoi, se on heillä nyt. Silti kaikki ilmoittavat halunsa lähteä pois, mukaani Amerikkaan. Kymmenen vuoden kuluessa kyliin tulee vesijohto, sähkö ja TV, joka nopeasti voitelee ihmiset sopeutumaan kaupalliseen kulttuurimuutokseen. Silloin totuus ei ole enää olemassaolo sinänsä ja ilo vaatii jo ulkoisen ehdon, niin kuin meillä.

Luin jostakin, että afrikkalaiset elivät vielä 1800-luvun lopulla kylissään kuin kivikaudella. Syynä tähän sanotaan olleen poppamieskulttuuri, jossa henget määräävät mitä on tehtävä. Erityisesti Beninissä voodoo-uskonto elää vielä voimakkaasti. Melkein puolet beniniläisistä ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Mutta, he lukevat täydellisenä kertomuksena edessään olevaa ihmistä, kuvaa, luonnon merkkejä ja symboleita, joille taas me olemme umpisokeita.

Kylien kokeminen saattoi hämmennyksiin. – Mitä minun sivistykseni on? Yritin lopettaa analysoinnin ja antaa vain näkemäni virrata käteni kautta paperille. Se oli hyvää tekevää meditaatiota kostean merituulen virratessa työhuoneen läpi tai pyörryttävän kuumuuden valuttaessa hikeä piirustuspaperille kylissä.

Kiitos Grand Popo, paikalliset oppaat Gaston, Dodo, Grassi, Joachim, Bonifas, Steve, Amour, Franςois ja itse Villa Karo 6.1.–1.3.2014.


4.4. – 27.4.2014

Anna-Leena Hakuli: V O X   B A L A E N A E
Maalauksia/Paintings

Vox Balaenae (61cm x 140cm)

Valaan synty (51cm x 57cm)

Jäätynyt kaupunki (130cm x 80cm)

George  Crumbin sävellys Vox Balaenae on muuttunut maalauksissani liikkeeksi, väreiksi ja kertomuksiksi. Niiden kautta olen sukeltanut meren syvyyksiin ja alitajuntaani.
Kuulen töissäni valaiden laulun.
Ihmisen mieli ja minuuden syntymä kohisee ja virtaa alkukantaisena ja vääjäämättömänä.

In my paintings the composition Vox Balaenae by George Crumb has transformed into movement, colours and narratives. I have dived into the depths of the sea and into my subconscious.
In my works I hear the song of the whales.
The human mind and the birth of self roar and flow in a primitive and inevitable way.


7.3 – 30.3. 2014

Rose-Mari Torpo: Kinetic colour


Kinetic colour series, Pink 2014, 60 x 60cm, oil on mdf.  Photo by Esko Jämsä

Maalauksia väristä ja liikkeestä.

Uusimmassa teossarjassa työskentelyprosessi alkoi kokeilemalla ja havainnoimalla nestemäistä väriä. Väri liikkuu ja käyttäytyy arvaamattomasti kuvapinnalla luoden uusia sävyjä ja muotoja. Liikkuvan värin yhdistäminen kehon liikkeeseen onkin uusien teoksieni lähtokohta. Jokainen pensselinveto jää näkyviin ja on yhdistettävissä käden liikkeeseen. Taiteellinen työskentelyni on aina saanut innoitusta ympäristöstäni, äänistä ja valosta. Työskentelyssäni pohdin maalauksen peruslähtökohtaa, värin ja viivan vuorovaikutusta. Maalauksissani tärkeintä ovat liike, rytmi, kerroksellisuus ja väripintojen läpinäkyvyyden tuomat uudet tilat. Näyttelyn teokset ovat osa teossarjaa, joka tulee kokonaisuudessaan esille Å Galleriassa Turussa elokuussa.

Paintings of colour and movement.

My newest paintings are the result of a process of experimenting with and observing liquid colour. A running colour that would mix and interact on the surface with the other tonalities creating new hues and surprising shapes. Combining the unpredictable movements of liquid colours with the physical movements is the focus of this series. Each brush stroke is visible and can be related to a movement. My artistic research is inspired by the sight and sounds of the places around me, physical or mental places, nature and urban environment. My work explores fundamental elements of painting, the relationship between colour and line. I focus on movement, rhythm , layers and transparency of colour that create new spaces. The paintings are part of a series that will be exhibited in Gallery Å in Turku next August.

www.rosemaritorpo.com


1.2 – 2.3.2014

Anna Semerdjiev & Petra Semerdjiev:
THE SILENCE OF AN EMPTY BREATH

The Silence of an Empty Breath on taiteilijasiskosten Anna ja Petra Semerdjievin ensimmäinen yhteisnäyttely.

Petra Semerdjievin audiovisuaalinen teos Kelesh-Panovi tutkii kotia ja sen identiteettiä. Miten asunnossa asuvat ihmiset luovat tilasta kodin? Entä mitä jää jäljelle, kun näitä ihmisiä ei enää ole? Teoksessa esiintyvä asunto on kuulunut taiteilijan suvulle rakennusvuodestaan lähtien ja se on ollut todistamassa useita erilaisia tapahtumia ja yhteiskunnallisia muutoksia eri vuosikymmenten varrella, erityisesti Toisen maailman sodan aikana, sekä kommunismin valtakaudella. Petra Semerdjiev oli ollut inspiroitunut talon rikkaasta historiasta jo pidemmän aikaa, niinpä muistojen, kuultujen tarinoiden sekä paikan hengen pohjalta hän päätti lähteä rakentamaan tätä visuaalista teosta.

Kuvaamalla liikkuvaa kuvaa paikoillaan pysyvällä kameralla, taiteilijan onnistui tallentamaan kuvaustilan pienimmätkin liikkeet ja vivahteet. Editointivaiheessa liikkuvaan kuvaan on lisätty äänitallenteita itse kerrostalon, asunnon sekä asunnon asukkaiden äänistä. Teoksen kuvausvaiheessa asunto oli tyhjillään, sekä toinen asukkaista oli juuri menehtynyt. Tämän ansiosta teoksessa on havaittavissa erityisesti menettämisen tuskan sekä kaipuun tunnelmaa.

Anna Semerdjiev käsittelee esillä olevissa teoksissaan mennyttä aikaa ja muistoja. Tarkemmin sanottuna sitä hetkeä, kun ihminen uppoaa omiin ajatuksiinsa ja kaikki ympäriltä katoaa. Aika tuntuu suorastaan pysähtyvän ja muutamassa hetkessä ihminen vajoaa jonnekin kauas, jonnekin tärkeään. Jonnekin, jota ei enää ole. Jäljellä ovat vain muistot. Ja toisaalta tämä hetki. ”Olenko oppinut jotain?”, taiteilija pohtii.

Mikä meidät vie ajassa taaksepäin? Pysäyttää nykyisyyden ja palauttaa mieliimme jotakin jo kertaalleen unohdettua? Tuoksut. Kosketus. Esineet. Tunnetilat. Mitä aarrearkkuja ullakoilta ja kellareista löytyykään! Mielessä sekoittuvat omat kokemukset, sekä äitien ja isoäitien kertomukset. Sota-aika, naisen rooli, avioliitto-ongelmat. Jäätelönmakuiset kesät, huolettomat päivät. Epävarmuus oman aikuisuuden kynnyksellä. Tehdyt virheet. Koetut epäoikeudenmukaisuudet. Haikeus. Nostalgisuus. Ahdistus.

Anna Semerdjiev korostaa pysähtynyttä tunnelmaa vähäeleisillä väreillä ja viivoilla, sekä leikittelee erilaisilla heijastavilla ja läpinäkyvillä pinnoilla.

***

Petra Semerdjiev (s.1985) on Helsingissä syntynyt valokuvaaja. Hänen työnsä käsittelevät pääasiassa fyysisen ja henkisen olemassaolon välistä suhdetta sekä rakkautta johonkin katoavaan. Valmistuttuaan englantilaisesta taideyliopistosta, The University for the Creative Arts:sta, vuonna 2011, Petra on mm. toiminut osa-aikaisena assistenttina mm. Dr. Esther Teichmannille sekä toiminut freelancer valokuvaajana. Hänen teoksensa, Kelesh-Panovi valittiin sadan parhaan joukkoon kansainvälisessä Aesthetica Arts Prize – kilpailussa ja työ oli osana kilpailun loppunäyttelyä Yorkissa helmikuussa 2013.
www.petrasemerdjiev.com
petra@petrasemerdjiev.com

Anna Semerdjiev (s.1980) on Helsingissä syntynyt taidemaalari ja kuvataideopettaja. Valmistuttuaan Sofian Kansallisesta Kuvataideakatemiasta vuonna 2007, hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Bulgariassa, sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin kotimaan lisäksi Lontoossa, New Yorkissa sekä Sofiassa.
www.annasemerdjiev.com
s.posti: anna@annasemerdjiev.com



8.- 26.1.2014

Heli Tiainen: MUISTIINPANOJA
piirustusinstallaatio


Olen piirtänyt aina. Pikkutyttönä piirsin vanhempien pöytäkalenterin tyhjiksi jääneille sivuille, asiakirjojen puhtaille takasivuille tai salaa kiukuissani suoraan seinään sängyn alla. Piirustuspaperia tai -lehtiöitä ei saanut tuolloin syrjäkylän sekatavarakaupasta. Koululaisena piirsin oppitunneilla kirjojen ja työvihkojen reunamarginaaleihin . Taidekoulun jälkeen leipätyö vei mennessään ja piirroksia syntyi esityslistojen reunoille tylsissä kokouksissa, pitkien puhelinkeskustelujen aikana mille tahansa paperilapulle tai junamatkoilla toimettomuuden hetkinä sanomalehden reunaan.

Leila Väisäsen pro gradu-tutkielmassa ”verryttelytaidetta ja kulttuurisivuja – Taiteen perusopetuksen rehtoreiden työn ja taiteen kiasma” nimitin näitä pikkupiirroksia ja muita hieman tavoitteellisempia töitä verryttelytaiteeksi, jota piti tehdä parempia aikoja odotellessa. Nyt etsin näitä pikkupiirroksia laatikon pohjalta kertomaan, miten ihmisen ajatukset toimivat monella tasolla yhtäaikaa, läsnä ja poissa; läsnä työssä ja samalla poissa omassa taidemaailmassa. Suurensin muutaman intensiivisen työskentelypäivän aikana osan pikkupiirroksista seinälle hiilipiirrustusinstallaatioksi. Kokonaisuus muuttui koko ajan prosessin myötä ja saattaa täydentyä näyttelyn aikanakin.


30.11.-22.12.2013

PAULA AHOLA: PIIRUSTUKSIA

Paula Aholan pelkistetyt piirustukset leikittelevät näkemisen rajoilla. Kuvissa lähtökohtana on ollut äärettömien tilojen kuvaaminen kuten pimeän metsän, lintuparvien ja risukoiden. Pienlevy-yhtiö Helmi Levyt pitää galleriassa pop-up kauppaa näyttelyn ajan ja järjestää paikalla keikkoja. Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy, tervetuloa!


1.11 – 24.11.2013

Ritva Tulonen & Helinä Hukkataival: MENNYT



Ritva Tulosen keraamiset veistokset ovat saaneet patinansa korkeassa lämpötilassa 1300ºC ja innoituksensa kallioiden ja kivien muodoista ja pinnoista. Ritva Tulonen sukeltaa mielen alimmaisiin kerroksiin.
Helinä Hukkataipaleen videoteoksen  6 x A4 pohjana on hänen pitkäkestoinen performanssinsa KUKA? Sen teemana ovat ihmisen monet roolit ja kysymys: kuka minä olen?


4. – 27.10.2013

Pirkko Toivanen & Maj-Lis Loisa-Ronikonmäki: FERRO – Raudalla maalattu

Teos maalaussarjasta Piena
Kaksi osaa teoksesta Pizzicato

Urbaanit epämetsät kaupunkien laitamilla maalaavat merkityksettömät esineet uusilla tarinoilla. Rauta ei hevin antaudu hävitettäväksi. Ennen lopullista tuhoaan pelti laulaa oman joutsenlaulunsa, ottaa uudet värit ympäristöstä ja pyytää ohikulkijaa katsomaan pinnalle muotoutunutta maailmaa. Tuo kuvakieli ei jätä rauhaan, pelti muuttaa työhuoneelle ja alkaa hullun leikkinsä kankaiden pinnoilla. Rauta maalaa kaiken ympärillään jättäen jäljen, painauman ja ruhjotun reunan paljastaen uudessa olomuodossa  ennalta odottamattoman merkityksen.


6.- 29.9.2013

Tiia Ettala: TÄMÄ KATU

Emme useinkaan kiinnitä huomioita asioihin, joiden ohi kuljemme päivittäin. Matkustaessamme kyllä kuljemme ympäriinsä silmät apposen auki, porttikonkeihin kurkistellen, räystäitä tiiraillen, haahuillen ja ihmetellen. Mutta, jos me omassa kaupungissa, omalla kadullamme, hetkeksi irroitamme ajatuksemme välittömistä tavoitteistamme, voimme nähdä aivan yhtä kiehtovia asioita.

Tämä katu -näyttely pysäyttää katsojan tutun Kalevankadun äärelle, näkemään uusin silmin jokapäiväisen reittinsä. Laajentumalla neljään liiketilaan saman kadun varrelle näyttely antautuu vuoropuheluun kuvaamansa miljöön kanssa.


5.-25.8.2013

Mari Ojala: KULKIJAN HILJAISUUS – Veistoksia

Yksinolon turvassa kulkevat maankulkijat ja vaeltajafiguurit puhuttelevat katsojaasa hiljaisuuden ja rauhan näkökulmasta yksinäisyyteen.


5-28.7.2013

Ida-Lina Nyholm, Catrin Svenfors: The Perfect Imperfections

Kaarina suffers from basal-cells-carcinoma
Kaarina suffers from basal cell carcinoma; 2012; Catrin Svenfors; 29×29; digitaalinen värivedos
Babatunde is missing a little toe
Babatunde is missing a little toe; 2010; Catrin Svenfors; 50×50; digitaalinen värivedos

TÄYDELLISET VAJAVAISUUDETMiksi tänä päivänä on tabu olla huono jossakin? Miksi pelkäämme paljastaa heikkouksiamme? Nolostummeko kuin alastomina, jos riisumme hyvät ominaisuutemme, jotka muodostavat yhä paksumman suojamuurin? Ja mitä tapahtuisi, jos ainaisen briljeeraamisen sijasta paljastaisimme jonkin “vähemmän” hurmaavan ominaisuutemme?

The Perfect Imperfections yhdistää kahden taiteilijan ajatuksia utopisesta yhteiskunnastamme ja ehdottaa uhmakasta vaihtoehtoa muutoksen, vaikkakin hitaan, toivossa. Näyttely koostuu valokuvista, videoteoksista ja interaktiivisesta installaatiosta.

THE PERFECT IMPERFECTIONS

Varför är det i dag tabu att vara dålig på saker? Varför är vi så rädda för att visa våra svagheter? Blir vi generat nakna om vi klär av oss de goda egenskaperna som utgör en allt tjockare skyddsmur? Och vad skulle hända om vi istället för att alltid briljera avslöjade någon “mindre” charmerande egenskap?

The Perfect Imperfections förenar två konstnärers tankar om vårt utopistiska samhälle och framkastar ett trotsigt alternativ i hopp en, om än slö, förändring. Utställningen består av fotografier, videoverk och en interaktiv installation.

DE FULLSTÄNDIGA SKAVANKERNA

Why is it a taboo to be bad at something? Why are we afraid to bare our weaknesses? Do we get embarrassed naked if we take off the good characteristics that create a yet thicker bulwark? And what would happen if we, instead of constant bragging, uncovered our characteristics “less charming”?

The Perfect Imperfections combines two artists’ thought on our utopian society proposing a defiant alternative in the hope of a change, albeit slow. The exhibition consists of photographs, video works and an interactive installation.


31.5.- 30.6.2013

Ulla Wassenaar: Herkästi vahva – Maalauksia ja piirustuksia

Näyttely on Ulla Wassenaarin ensimmäinen yksityisnäyttely.

Kuvataiteilija Laura Liljan
(Porin taidekoulun lopputyöarvioija)
arvio työskentelystä vuodelta 2009:
”Ullan kuvamaailma on erittäin kiinnostava,
siinä yhdistyy omintakeinen huumori ja
kriittinen asenne yhteiskuntaan.
Teokset eivät kuitenkaan ole osoittelevia
vaan niissä on mystistä vimmaa.
Piirustusjälki on lennokasta ja elävää.
Maalauksen alueella on kiinnostava nähdä,
mihin pitkäjänteinen työskentely johtaa.”

 

 


3.5.-26.5.2013

Kristiina Hayhurst: Valonsieppari – Light Catcher




4.-28.4.2013

Kari Petteri Kakko: KÄ-SIS-TÄ II – Teoksia


9.-31.3.2013

Heli Tiainen: KANTAJAT – Maalauksia

atiltiai

btiltiai

ctiltiai

Teokset ovat pastellimaalauksia: tutkielmia kantamisesta, kulkemisesta, askelista. Aiheet on löydetty Afrikasta, missä perinteisesti perheen eväät, toriostokset, polttopuut tai kokonainen elinkeino kannetaan pään päällä, uljaasti.



1.2.-3.3.2013

Pekka Sillman: VANHAA JA UUTTA

”Haluan tässä näyttelyssä tuoda rinnakkain esille sekä uudempaa että vanhempaa tuotantoa edellä mainitun teeman mukaisesti. Maalauksissani olen käyttänyt innoittajana luontoa ja sen muutoksia eri vuodenaikoina.”



30.11 – 23.12.2012

Kirsi Kukkurainen: Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää?

Voiko kolmivaihteisella kaupunkipyörällä piirtää? Kynän kärki kiinni pyörässä, kynän toinen pää kiinni satelliitissa, paperina eurooppalainen miljoonakaupunki: Pariisi. Siellä yli sata vuotta sitten Henri Matisse piirsi nopeita luonnoksia (croquis) alastomista naisista. Muutamalla vedolla hän hahmotteli selän kaaren, lantion, rinnat, hiukset. Yhteen piirrokseen kului aikaa muutamia sekunteja, korkeintaan minuutti.

Minun luonnokseeni samasta aiheesta Pariisissa meni melkein viisi tuntia – kolmena eri päivänä. Paperinpalan sijasta minun piirustukseni ulottuu kaupungin laidalta toiselle, viivojen yhteismitta on 61 kilometriä. Pyörällä piirtämiseen liittyi mielenkiintoisia haasteita. Pariisissa on valtavasti yksisuuntaisia katuja, mielekkäiden reittien valitseminen vaati aikansa. Kaarevia muotoja oli vaikea löytää. Lukuisat tietyöt muuttivat reittiä. Ehkä koko katu olikin suljettu.

Mutta kuinka monen piirroksen valmistumisesta voidaan kertoa seuraavia tietoja: energiaa kului 2400 kcal, nestehukka oli yli 2 litraa ja viivaa syntyi keskimäärin 15 kilometrin tuntivauhdilla?


2.11 – 25.11. 2012

Anna-Leena Hakuli: MAALAUKSIA


 

Anna-Leena Hakulin maalauksien aiheina ovat tila, aika, uni.

Through her paintings, Anna-Leena Hakuli studies the contrast that lies within the states of space, time and dream.


5.-28.10.2012

Sade Kahra: VALOKUVIA, FOTOGRAFIER, PHOTOGRAPHS

Sade-Kahra-TILA-2012_Pepe
Saunassa suomalainen sielu lepää. Vai lepääkö? Ja vainko suomalainen sielu?Valokuvataiteilija Sade Kahra tutkii pakanallista kansanperinnettämme ja sen myyttisiä vaikutuksia vertaamalla saunojia ennen ja jälkeen löylyjen. Saunapotretit on kuvattu Fiskarsin perinteisellä kyläsaunalla elokuun ja syyskuun aikana 2012. Saunojat on tallennettu mustavalkoiselle filmille mustasuodattimella varustetun analogikameran avulla. Ultraviolettia kuvaustekniikkaa käytetään muun muassa auringon aiheuttamien ihovaurioiden tarkastelemiseen. Tässä se kuvastaa ihonvärimme värispektrin kylmässä päässä, ihmissilmän havaintokykyjen ulkopuolella. Kahran kvasitieteellisessä tutkimuksessa paljastuu kaksi kerrostumaa: saunan puhdistava vaikutus mielelle ja keholle sekä eri ihotyyppien vastaanottavaisuus tälle vaikutukselle.Käyttäen kehon, mielen ja kansallisidentiteetin näkökulmia teossarja kyseenalaistaa käsitystämme puhtaudesta, suoraan suomalaisen pyhyyden ytimestä: saunasta.Lisätietoja:  www.kahra.fi
——————————————————————–
I bastun vilar den finska själen. Eller gör den? Och är det bara den finska själen?Fotokonstnär Sade Kahra undersöker våra hedniska folklore och dess mytiska effekter genom att jämföra porträtt innan och efter bastubad. Bastuporträtten har fotograferats på Fiskars bybastu i augusti och september 2012. Bastubadarna förevigades på svartvit film med en analog kamera utrustat med ett så kallat svartfilter. Den ultravioletta fotograferingstekniken används bland annat för att avslöja solskador på huden. Här speglar den vår hudfärg i spektrats kalla ände, bortom de färger vårt mänskliga öga kan uppfatta. I Kahras kvasivetenskapliga studie blottas två skikt: bastuns renande effekt på kropp och sinne, samt olika hudtypers mottaglighet för denna påverkan.
Ur kroppens, tankens och den nationella identitetens synvinklar ifrågasätter verken vår uppfattning om renhet, direkt från den finska helighetens hjärta: bastun.Mer information: www.kahra.fi
——————————————————————–
In the sauna rests the Finnish soul. Or does it? And is it just the Finnish soul? Photo Artist Sade Kahra examines our pagan folklore and its mythical effects by comparing portraits before and after sauna bathing. The sauna portraits were photographed at the Fiskars Village sauna in August and September 2012. The bathers were captured on black and white film with an analog camera equipped with a so-called black filter. Ultraviolet photography is most commonly used to reveal sun damage on the skin. Here it visualizes our skin color at the cold end of the spectrum, beyond the colors our human eye can percieve. Kahras quasi-scientific study uncovered two layers: the cleansing effect of sauna on the body and mind, as the various skin types’ susceptibility to this influence.
From the viewpoint of body, mind and national identity the works questions our perception of purity, from the core of Finnish holiness: the sauna.Sade Kahra is a Photo Artist from Stockholm working in the old ironworks of Fiskars in Finland. She recieved a Master of Arts degree from the University of Art and Design in Helsinki in 2000. Sade Kahra’s photographs question the sur-reality of events and seek to detect the physical and mental characteristics of the human being. In her photographs, Kahra analyses the consequences and aims to visualise the state of mind, influenced by the space and the culture, of a well-defined territory.
More information: www.kahra.fi

7.9.-30.9.2012

Kirsti Tuokko: NÄTTI

Kultamekko, 205X105, öljy spray pleksille, 2012
Kun olin pieni, hukkasin äitini Museokadun yleisessä saunassa. Onneksi: ” Ihminen viettää valtaosan elämästään vaatteissa” (Siri Hustvedt esseessään In the Mirrow, kirjassa Living Thinking Looking). Pukeutuminen auttaa minää olemaan minä ja helpottaa muiden ihmisten tunnistamista ja muistamista.Oli vaatteita paljon tai vähän, asukokonaisuuden hiomiseen menee aikaa. Ilahdun joka kerran, kun löydän korkeamman kulttuurin piiristä tätä yleensä aliarvostettua ponnistelua:” Vihdoin viimein päästiin vaiheeseen, jossa Robertin ( Mapplethorpe) piti ratkaista shakespearelainen pulma: käyttääkö vai eikö käyttää kolmea kaulakorua?  Vain yhden käyttäminen olisi sentään liian varovaista, eikö kahden yhteisvaikutus olisi mainittava.  Seuraavaksi aprikoitiinkin pitäisikö käyttää kolmea korua vai olla kokonaan ilman. Sandy (ystävä) tajusi, että Robert ratkoi taiteellista yhtälöä.”  ( Patty Smith, kirjassaan Ihan kakaroita)

4.8.-2.9.2012

Heli Tiainen & Maisa Heiskanen: ARKITÖITÄ / EVERY DAY WORK

mavisZettehaniliini kippo

Heli Tiainen on valokuvannut kohtaamiaan naisia Ghanassa, Togossa ja Beninissä matkoillaan vuosina 2007-2010. Henkilö- ja tuokiokuvissa naiset työskentelevät kiireettömästi perinteisissä askareissaan.Maisa Heiskanen on valmistanut 6-osaisen astiaveistosten sarjan käymään vuoropuhelua Heli Tiaisen kuvien kanssa. Naisten pään päällä kannettavat astiat ovat saaneet yhtenäisen puolipallon muodon ja niiden pintakuvioinnin ideat ovat lähtöisin heidän käyttämiensä tekstiilien kuvioista. Astiaveistokset on valmistettu kierrätyspaperista.

5.7 – 29.7.2012

HORTUS CONCLUSUS – sisäinen intiimi puutarha

”Hortus conclusus” (lat. ”sisäinen puutarha”) on näyttely itsetutkiskelun, meditaation ja hiljentymisen merkityksestä.  Kuusi italialaistaiteilijaa Braccianosta, ARTIDEC taiteilijaseurasta ja galleriasta, tuovat temaattisessa yhteisnäyttelyssään TILA galleriaan monipuolisen kattauksen mosaiikkeja, veistoksia ja maalauksia. Lisätietoja näyttelystä ja taiteilijoista löydät ARTIDECin sivuilta.
Taiteilijat
Marilena Bruni         maalauksia
Massimo Melloni        maalauksia
Caterina Vitellozzi    mosaikkia
Fabrizio Naggi         veistoksia
Leena Knuuttila        maalauksia
Wolf Poelloth          keramiikkaa’
Hortus Conclusus on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti “suljettua puutarhaa”, muurien sisäpuolella olevaa intiimiä yrttitarhaa. Se mainitaan useissa keskiaikaisissa kirjoituksissa, jotka pohjautuvat pyhiin kirjoituksiin ja raamatun teksteihin, kuten Korkeaan veisuun ja Ilmestyskirjaan.
Hortus oli salainen, myyttinen, kiehtova, suljettu ja suojattu paikka. Myöhemmin keskiajalla sen merkitys vakiintui: Hortus Conclusus oli tunnelmallinen eristetty puutarha, joka oli tarkoitettu rukouspaikaksi ja yksityiseksi kohtauspaikaksi Jumalan kanssa. Aikojen kuluessa siitä muodostui luostaripuutarhojen perusmalli, nelikulmainen tila, joka symboloi maailmankaikkeutta. Keskellä hortuspuutarhaa saattaa olla puu, “elämän puu”, tai kaivo tai lähde, ”omantunnonlähde”. Hortus Conlusus on salainen meditaation ja itsetutkiskelun paikka, retriitti.
Korkeassa Veisussa se saa metaforisen, morsianta kuvaavan merkityksen. Maailmasta eristäytyneillä erakoilla oli tapana rukoilla yksinäisyydessä meditaation avulla, mikä johti syvään itsetuntemukseen. Meditaatio oli myös kutsu “ajatuksen ja muistin tielle” päämääränä löytää itsensä.
KORKEA VEISU
11. Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa, morsiameni; mesi ja maito on sinun kielesi alla, ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu.”
12. ”Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde.
13. Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia,
14. nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia ynnä kaikkinaisia suitsukepuita, mirhaa ja aloeta ynnä kaikkinaisia parhaita balsamikasveja.
15. Sinä olet yrttitarhojen lähde, elävien vetten kaivo, Libanonilta virtaavaisten.”
“Seireenien laulu kiirii rantakallioilla.
Mihin veneeni laskisin?
Yllä tutkimattomat taivaiden salat,
alla vesien hiljaiset kuiskaukset.
Nouse veneestä. Pysähdy.”
Demetrios Stratos

31.5-22.6.2012

Bela Czitrom&Leonardo Nieva: MANO – A – MANO


3.-26.5.201

Aleksi Laisi: IHMISSYÖJÄTIIKERI ON SAATANA

alaisiblaisi
1.
Havaitaan kuinka ohut sivistyneisyyden kerros on monilla
poliittisilla johtajilla ja yritysmaailman johtavissa asemissa olevilla,
ja kuinka nopeasti
pinnan alta paljastuu henkilökohtainen ahneus,
piittaamattomuus tai typeryys.
Mitä voimme olettaa sutenööreiltä tai autokauppiailta?
Entä heiltä jotka välttyvät kaiken julkisuuden mahdollisuudelta?2.
Tämä on hauskuuden aikakausi,
heille mukavuuden,
joilla siihen on varaa.
Itsensäkorjaavienvapaidenmarkkinoiden uskonto,
joka houkuttelee kaikki
kansat opetuslapsikseen,
ja
tekee
kaikki uskonnot
tarpeettomiksi.

30.3.–22.4.

Marko Vuorinen: TAMARA W.

Tamara W. on valokuvataiteilija Marko Vuorisen tekemä henkilökuva
22-vuotiaasta newyorkilaistytöstä, jolla on liian paljon
elämänkokemusta. Valokuva- ja ääni-installaatio.Lisätietoja:  www.tamara-w.com.

10.-25.3.2012

Helbe Pajari: KULTTUURIHISTORIALLISIA KUVIA TEKSTIILEISSÄ


2. – 26. 2 2012

Giorgio Centovalli: VARJOT / OMBRE

Italialainen taiteilija Giorgio Centovalli pyrkii teoksissaan ilmentämään värien sinfonialla luonnon tuoksuja ja makuja, hän katselee metsän kasveja rakastuneen silmin. Värien ja viivojen komposition kautta teoksiin syntyy kiehtova valon ja varjon leikki. Taiteilija pyrkii muuhunkin kuin esteettisen elämyksen saavuttamiseen, hänelle jokainen teos on dialogi katsojan kanssa, jonka kautta hän haluaa välittää sielun ja mielen rauhaa.

La pittura di Centovalli cerca di esprimere con il colore i profumi ed i sapori della natura, lui quarda le piante del bosco con occhio innamorato. Suoi quadri sono ritratti sopra ed intorno alle ombre stilizzate della natura e ci invita a contemplare nelle sue opera.

Italian artist Giorgio Centovalli is constantly striving for perfection in expressing with colours the dofts and the flavours of the nature. He looks the plants with loving eyes. Through the composition of colours and lines there is a charming game of light and shadow in his works. For Centovalli every work is a dialogue between the painting and the spectator through which the artist wants to transmit serenity and peace of mind.

Taiteilijan on kutsunut Suomeen Marita Janhusen rahasto.

www.giorgiocentovalli.com


8. – 28.1.2012

Kastehelmi Korpijaakko: KATVE – valokuvia

 

”Kuolleeseen kulmaan äsken vielä näkynyt katoaa. Kokonainen henkilöauto haihtuu sivupeilistä, luodit lentävät ohitse ja yli. Katve on nurkan takana olemisen ja osittaisen katoamisen mahdollisuus. Se on yhtä aikaa vaara ja turva. Metsä johon hukkua ja hukata. Sitä, että voi havainnoida tulematta nähdyksi ja olla tietämätön ja tulla yllätetyksi.”


2.12.-23.12.2011

Petteri Bülow: OUTSIDE THE BOX


16.11.-27.11.2011

Susanna Nevado: PRIERE RITUELLE DANS L’ISLAM

Olen ollut kauan kiinnostunut eri kulttuureista ja heidän uskonnoistaan. Tänä vuonna vietin kaksi kuukautta TTS:n ylläpitämässä Taf Taf residensissä, Dakarissa, Senegalin maassa, jossa muslimiuskonto on vahva perinne. Paikallisten tuttujen kautta tutustuin heidän rituaaleihinsa, tapaan oppia kirjoittamaan arabiaksi koraania, käytäntöön käydä moskeijassa ja heidän torstaina iltamyöhään laulettaviin uskonnollisiin lauluihinsa. Lisäksi kysyin tarkemmin paikallisten muslimiryhmien ja -kausien erilaisuuksista ja samankaltaisuuksista.

Paikalliset ystävät toivoivat usein vaikeasti toteutettavia asioita, joihin heillä ei ollut resursseja. Näyttelyssä tuon esille muotokuvia senegalilaisista muslimiystävistäni ja heidän toiveistaan tulevaisuudelle. Materiaalit ja tekniikka, joita olen käyttänyt ovat paikallisten tuttujen perinteisiä tapoja kirjoittaa musteella koraani puutauluihin.


2.11.-13.11.2011

Kari-Petteri Kakko: KÄ-SIS-TÄ -taidetta tavaaville


1.10.-30.10.2011

Maisa Heiskanen: AKVARELLITILA -vuorovaikutteinen maalaustapahtuma

Lokakuun aikana taiteilijat toteuttavat Gallleria Tilassa vuorovaikutteisen maalausprojektin. Näyttelyn avautuessa lauantaina 1.10. esillä on Maisa Heiskasen päiväkirjamainen akvarellisarja. Teokset ovat syntyneet useamman vuoden aikana tilanteissa, joissa oman työhuoneen rauhaa ei ole ollut, vaan työskentely on tapahtunut keskellä arkielämää häiriöineen ja ympäriltä tulevine mielleyhtymineen.

Näyttelyn aikana kutsutut taiteilijat ovat vastaavanlaisessa tilanteessa työskennellessään galleriassa, puolijulkisessa tilassa ja poissa tutusta työskentely-ympäristöstä. Näin teossarja jatkuu muuttuen kuukauden ajan.

Yleisö voi seurata työskentelyä ja vaihtuvaa ripustusta galleriassa ja Akvarellitila-blogissa. Lopullisessa muodossaan ripustus on sunnuntaina 30.10. klo 14–18, jolloin vietetään näyttelyn SULKIJAISIA.


6.-25.9.2011

Maj-Lis Ronikonmäki: EPÄMETSÄ

Maalaukset ovat syntyneet ihmettelystä ja yrityksestä ymmärtää omaa suhdettani kaupunkimetsään.  Vaellan kahden rajapinnan törmäyskohdassa.  Urbaaniympäristö ja luonto soljuvat ohitse, välillä tiukasti puristuen toisiinsa, välillä etääntyen. Sekoituksesta syntyy kaipaus johonkin aitoon, jota en enää löydä.


5.8.-28.8.2011

TÄSSÄ IÄSSÄ -ryhmänäyttely

 

Tässä iässä -näyttelyssä voit jakaa ikäkriisisi yhdessä 26 tekijän kanssa.

Taiteilijat:
Riikka Ajanki
Tytti Arponen
Markus Haataja
Minna Haataja
Maisa Heiskanen
Merja Honkkila
Maria Isotalo
Tiina Jaakkola
Helena Junttila
Marja-Leena Junttila
Nina Kangas-Rautio
Heli Keskitalo
Ulpu Korkeamäki
Elina Lipasti
Nina Luoma
Silja Merikallio
Merja Miettinen
Tuukka Mustavuori
Hannele Parviala
Pirkko Pohjakallio
Laura Pohjonen
Elina Ruohonen
Kata Ruohtula
Maiju Salmenkivi
Kirsi Saloheimo
Minna Suoniemi

 

Mainokset